"En välitä ulkonäöstäni, mutta toivon, että ihmiset voisivat nähdä sieluuni, ja näissä kuvissa se on paremmin nähtävissä kuin missään muualla."
Ruotsin tunnetuin kirjailija August Strindberg etsi alituiseen uusia suuntia taiteelliselle lahjakkuudelleen, ja kokeili valokuvausta, aikansa uutta innovaatiota, ajoittain erittäin intensiivisesti.
Omakuvat ja roolikuvat olivat Strindbergin rakkainta valokuvausaiheistoa. Sveitsin Gersaussa vuonna 1886 Strindberg otti itsestään sarjan muotokuvia erilaisissa rooleissa, mm. kirjailijana, perheenisänä, herrasmiehenä, musikanttina. Useissa Gersau-sarjan kuvissa sommittelu on impressionistisen epäsymmetrinen ja leikkaukset omalaatuisia. 1890-luvulla Strindberg innostui ajatuksesta kuvata ihmisten sieluja ja puhui "psykologisesta muotokuvasta" joka kuvattaisiin kameralla ilman objektiivia. Osan valokuvausideoistaan Strindberg toteutti yhteistyössä valokuvaajien John Lundgrenin, Otto Johanssonin ja Herman Andersonin kanssa.
Rajatieteet ja Strindbergin kiinnostus luonnon salaperäiseen muotomaailmaan olivat lähtökohta hänen "celestografioilleen" samoin kuin "kristallisaatioilleenkin", jotka "kuvattiin" ilman objektiivia. Ne edelsivät hämmästyttävällä tavalla 1920-luvun surrealistien valokuvakokeiluja. Pilvien maailma kiehtoi Strindbergiä hänen valokuvaajan uransa loppuvaiheissa 1900-luvun ensi vuosikymmenellä.
Viimeiset valokuvansa August Strindbergistä Herman Anderson otti vuonna 1908 "Sinisessä tornissa", asunnossa, joka nykyään on Strindberg-museona.
