Tarvaspää 1910-luvulla Akseli Gallen-Kallelan kuvaamana. Kuva: Gallen-Kallelan Museo

Näyttely vie katsojan taiteilijakotien salaperäiseen maailmaan – erämaapirteistä suurkaupunkien boheemielämän salonkeihin. Se antaa mahdollisuuden päästä kurkistamaan taiteilijan työn henkiseen ja konkreettiseen keskukseen, ateljeeseen.

Sadan vuoden takaisten työtilojen ainutlaatuinen ilmapiiri luodaan uudelleen Gallen-Kallelan Museoon lukuisin taiteilijan työtä kuvaavin teoksin ja ateljeerien alkuperäisesineistön avulla. Akseli Gallen-Kallelan lisäksi näyttelyssä voi kokea tunnelmia Emil Cedercreutzin, Elin Danielsonin, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin, Helene Schjefbeckin, Venny Soldan-Brofeltin, Ville Vallgrenin, Victor Westerholmin, Maria Wiikin ja Emil Wikströmin työhuoneista. Näyttelyssä voi samaan aikaan nähdä taiteilijan työn prosessina pensseleineen, staflioineen ja väripaletteineen mutta myös tutustua sen tuloksiin, valmiisiin teoksiin, jotka osaltaan elämänläheisillä aiheillaan kertovat ammatista 1900-luvun vaihteessa.

Ateljee ”kaukana poissa ihmisten ahtaasta maailmasta” oli taiteen pyhättö, joka innoitti ajatuksia nousemaan arjen yläpuolelle. Suomen kulttuuripiireissä alkoi 1800-1900 –lukujen vaihteessa liike, joka johdatteli taiteilijoita etsimään asuin- ja työtilojaan maaseudulta, kaukaa kaupunkien seuraelämän hulinasta. Erämaa-ateljeita alkoi kohota muun muassa Ruovedelle, Sääksmäelle ja Tuusulaan. Uudet taiteilijakodit heijastivat ajan hengen mukaisesti kokonaisvaltaista taiteilijakuvaa, joka yhdisti käsityöläisen, arkkitehdin ja kuvataiteilijan roolit.

”On harvinainen nautinto nähdä voimakas ihminen asetettuna voimakkaisiin puitteisiin. Mitä alkuaikojen mielikuvia nousikaan mieleen noiden karkeiden hirsiseinien sisällä: mitä kaukonäkyjä saattoikaan ilmestyä sielulle tässä ihmeellisessä erämaassa.”
(Emil Cedercreutz vierailustaan Akseli Gallen-Kallelan Kalelassa)

Ateljeet olivat työtilan ja kodin yhdistelmiä, mutta syvemmässä mielessä myös omistajiensa omakuvia, jotka pitivät sisällään taiteilijan elämän tärkeimpiä esineitä, sekä työkaluja että muistoja. Näissä huoneissa aisti taiteellisen työskentelyn herkkävireisen ilmapiirin.

“--- Sitten olen koettanut sisustaa asuntoani niin kodikkaasti kuin mahdollista. Ikään kuin nuoren miehen tavoin kodikkaasti, tiedättehän. Lintuhäkkiä minulla ei ole, mutta sen sijaan tuoreita kukkia kyllä. Iltaisin istun kotona, polttelen sikaaria ja juon teetä. Istuskelen vain ja tuijotan.”
(Akseli Gallen-Kallelan kirjeessään Thyra Neoviukselle, Pariisi 21.6.1888)

Miehisten mahtipontisten ateljeekotien vastakuvaksi muodostuivat naistaiteilijoiden varsin vaatimattomat ateljeet, joita taiteilijattaret vuokrasivat usein yhdessä. Monelle naistaiteilijalle oman ateljeekodin rakennuttaminen oli taloudellisesti mahdotonta, ja sitä tärkeämmäksi muodostui oma huone, oma ateljee.

Näyttely on avoinna:

Kesällä 10.6.-31.8. päivittäin 10-18
Talvikautena 1.9. lähtien ti-la 10-16, su 10-17

Liput 8€/4€

Sunnuntaisin yleisöopastus kello 13.
Muina aikoina opastukset tilauksesta 55 € / 65 €.