Gallen-Kallelan Museo & Ebeli goes Kenya

Akseli Gallen-Kallela: Kilima-ndjaro, 1909, öljymaalaus 13,5 x 17cm. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM / Petri Summanen

Espoo Goes Kenya

12.1. Lopuksi

Frankfurtissa kuvitteellisen kukon aamulaulun aikaan oli muutama tunti jatkolennon odottelua. Syödessämme aamiaista yltäkylläisissä länsimaisissa puitteissa keskustelimme matkan herättämistä tunteista ja ajatuksista. Pohdimme myös huhtikuussa tapahtuvaa kisumulaisten vastavierailua. Purimme kaikkea kokemaamme monipuolisesti ja syvällisesti, ja matkanjohtajana olin tyytyväinen siitä, miten fiksusti ja tarkkaavaisesti Ebelin nuoret olivat havaintojaan tehneet. Matkamme päätarkoitus oli otsikon mukaan kulttuurinvaihto, ja se on nyt osaltamme tapahtunut täyteläisesti ja onnistuneesti.

Museon tavoitteena oli saada uusia näkökumia Keniaan liittyviin aineistoihinsa ja kuulla nykykenialaisten mielipitetä niistä. Tämä toteutuikin erinomaisesti. Aineistomme otettiin vastaan mielenkiinnolla, innostuksella ja arvostuksella ja niitä kommentoitiin aktiivisesti. Erityisen iloinen olen siitä, että saimme erityyppisten henkilöiden mielipiteitä: sekä Kisumun nuorten, projektin parissa työskentelevien aikuisten että museoalan ammattilaisen näkemyksiä. Toinen hieno asia on, että toimivan välineen ansiosta kommentit saatiin talteen ja Taideavaimen kautta keskustelua voidaan vielä jatkaa verkossa välimatkasta huolimatta. Mielestäni tässä toteutui aidosti jaettu asiantuntijuus, jossa kaikki osapuolet saivat oppia toisiltaan ja kokea osallisuutta yhteiseen historiaan. Varovaisena toiveena oli myös uusien tulkintojen syntyminen, ja Gallen-Kallelan Museon aineistoista syntyikin uusia teoksia, joista osaa kisumulaiset aikoivat vielä työstää edelleen. Tuskin maltan odottaa kevään vierailua, että kollegat ja suomalainen yleisö pääsevät näkemään, mitä Kisumun taidokkaat nuoret ovat saaneet aikaan.

Erityisen hienoa kaikkien mielestä oli juuri se, ettemme olleet turistimatkalla, vaan teimme aidosti yhteistyötä paikallisten kanssa paikalliseen tapaan. Olemme oppineet paljon uutta niin musiikillisesti kuin kulttuurisestikin ja osannemme ottaa tutuksi tulleet vieraamme vastaan Espooseen ja Ebeliin erityisellä herkkyydellä. Pystymme myös toimimaan ”tulkkina” muille espoolaisille nuorille, jotka huhtikuun projektiin osallistuvat: tehtävämme on olla vankka ja tukeva silta, jota pitkin kisumulaiset nuoret voivat turvallisin mielin astella Ebeliin ja sukeltaa tutustumaan omiin, varmasti heidän näkökulmastaan hyvinkin kummallisiin tapoihimme. Tätä odotamme suurella innolla, karibu!!!

Iloisen väsynyt joukkomme laskeutui Helsinki-Vantaalle suunnitelman mukaan klo 13.05, ja lämpimien halausten ja viimeisen yhteiskuvan myötä saatoimme vielä kiittää toisiamme hyvästä matkaseurasta ja todeta olevamme terveitä ja tyytyväisiä, monia seikkailuja rikkaampia ja matkailun avartamia. Olo oli vähintäänkin sawa sawa, ja jäljellä oli enää kaikista tärkein sana: Asante sana!

 

Suuret kiitokset:

Sarah Onditi-Uusikylä/Bondoaid ry, Young Talents Of Kisumu
Miikka Jouhkimainen/Crazylegs Productions
Tiina Kasvi/Espoon kaupunki
Suomen Kenian Suurlähetystö
Taideavaimen työryhmä, Jyrki Messo / Via Media, Susanna Ånäs
Ebeli
Gallen-Kallelan Museo
+kaikki uudet ystävämme Kisumussa ja Nairobissa!

-kirjurina toimi Mirja Mäkelä (+Salla Tiainen)

14

11.1.

Nairobin aamu valkeni aurinkoisena, ja yhdeksän jälkeen tutunnäköistä porukkaa alkoi valua hotellin hulppealle aamiaiselle vehreään puutarhaan. Aamutoimet sai ensimmäistä kertaa koko matkan aikana toimittaa kaikessa rauhassa, lähtö oli sovittu vasta klo 12. Niinpä söimme massut ahnaasti täyteen mm. herkullisia hedelmiä (ananasta, mangoa ja melonia) sekä maukkaita munakkaita. Mehutarjonta oli myös taivaallista, ihastuttavan kylmiä eri hedelmistä puristettuja tuoremehuja juotiin antaumuksella. Otimme ilon irti anteliaasta Afrikan auringosta pysymällä ulkosalla viimeiseen hetkeen asti: laulutreenit pidettiin uima-altaalla ja Rami nautiskeli aurinkotuolissa itseään grillaten. Salla tosin jätti hotellin jo aikaisemmin, sillä hän lähti tutustumaan Nairobin kansallismuseoon.

Nairobin kansallismuseossa muistettiin yhä marras-joulukuussa esillä ollut Gallen-Kallela -näyttely, mutta nyt esillä oli jo muita aiheita. Museovierailu antoi jälleen lisätietoa Kenian historiasta ja kulttuureista, mutta se laajensi myös näkökulmaa Kenian museolaitokseen. Kisumun museoon verrattuna pääkaupungin museo oli selvästi suurempi sekä kooltaan että resursseiltaan, vaikka molemmat ovat saman organisaation toimipisteitä.

Päivän viimeisenä agendana siinteli kotiinlähtö, ja sitä ennen meillä oli vielä suuri kunnia päästä tutustumaan Suomen Kenian Suurlähetystöön konsertoimalla suurlähettilään residenssissä. Suuntasimme siis matkalaukut pakattuna rakkaaksi käyneen pikkubussimme kyydissä kohti Westlandsin komeampaa asuinaluetta. Runsaiden kukkaispuiden reunustama kaunis ja uljas tie johdatteli portille, jolla päivysti varsin vakuuttava univormupukuinen kenialaisvartija pieni Suomen lippu rinnuksessaan. Asianmukaisen selvittelyn jälkeen portit aukenivat, ja suurlähettiläs Tarja Fernandez otti meidät ystävällisesti vastaan. Tunnelma oli heti välitön, ja koimme olevamme lämpimästi tervetulleita. Saimme kierrellä asunnon kauniissa pihapiirissä ja latautua konserttiin virvokkeita nauttien. Pian museokäyntiinsä ilmeisen tyytyväinen Sallakin liittyi joukkoomme. Sarahin ehtymättömien kontaktien avulla paikalle olivat myös saapuneet eräältä nairobilaiselta bändiltä lainasoittimet, jotka mahdollistivat ohjelmistomme esittämisen täysipainoisesti. Residenssissä oli Väinö Aaltosen suunnittelema juuri kunnostettu Hellas-flyygeli, jota Valtteri sai kunnian soittaa.

Kellon lähestyessä kolmea paikalle alkoi saapua diplomaattiväkeä sekä muita arvovaltaisia vieraita. Suomi-Kenia -henkisen maukkaan tarjoilun (mm. samosia ja karjanpiirakoita) nautittuamme pääsimme vielä kerran estradille näyttämään, mitä Kisumun-viikko oli saanut aikaan musisointiimme. Rytmit olivat yhä kiihkeämpiä ja energiataso kipusi aina vain korkeammalle, kun kajautimme bravuurinumeromme kiinnostuneen vastaanottavaiselle yleisölle. Uskaltauduimme myös esittämään yhden oppimistamme swahilin-kielisistä poplauluista, nyt ilman Kisumun-ystäviemme tukea. Saimme konsertista kovasti kiitoksia, osa koki esityksemme jopa koskettavaksi, ja liikuttuneita taisimme olla itsekin. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki ymmärsivät, miten suuri merkitys vierailullamme Keniaan ja Kisumuun on ollutkaan, ja miten ainutlaatuisen mahdollisuuden olemme saaneet päästessämme toteuttamaan kulttuurinvaihtoa paikallisten nuorten kanssa. Tästä kiitämme erityisesti Espoon kaupunkia, jonka myöntämä merkittävä kehittämistuki teki myös suurlähettilääseen suuren vaikutuksen.

Kiireettömät keskustelut suurlähettilään ja paikalle jääneiden vieraiden kanssa olivat kaikin puolin erittäin antoisia ja avartavia. Lopuksi kuuntelimme viimeiset ”haikaran” (jälkimääritys: hadada ibis, Bostrychia hagedash) töräytykset, ja Mirja pulahti vielä suurlähettilään uima-altaaseen. Sitten oli aika pukea farkut jalkaan, kaivaa villapaidat esiin ja sukeltaa Davidin erehtymättömän ajosilmän ja kaasujalan johdattelemina Nairobin massiiviseen iltaruuhkaan. 40 minuutin matkaan lentokentälle piti tällä kertaa varata 3 tuntia, eikä se ollut juurikaan ylimitoitettua, huomioiden myös heti alkuun melkein tunnilla myöhästyneen lähtömme. Kenialaiseen tapaan kuskin hermo ei jättimäisten jonojen seisoessa kuitenkaan mennyt, vaan ajankuluksi David mm. heitti ikkunastakäsin iloisesti läppää viereisen bussikuskin kanssa kännykkäkuvia vaihdellen. Leppoisa tunnelma autosekamelskan keskellä tarttui meihinkin ja lauloimme Davidille läksiäislauluja, mm. ”Maa on niin kaunis” Davidille omistetuin sanoin. Myös kymmenen matkapäivämme aikana käteväksi a cappella -versioksi hioutunut Toton Africa sujui jo melko mallikaasti. 🙂

Lufthansan terminaalin löydyttyä sopivasti ajallaan jätimme lämpimät hyvästit Davidille lahjojen kera ja astelimme hyväntuulisina erinäisten tarkastusten läpi transit-alueelle. Söimme laadukkaassa ja melko nopeassa (!) Java Housessa kunnon hampurilais- ym. mätöt, ja pikaisesti viimeisistä schillingeistä eroon päästyämme löysimmekin itsemme jo lentokoneesta. Raukeat matkalaiset eivät juurikaan iltasatuja kaivanneet, vaan yksi kerrallaan vajosimme kukin omiin mietteisiimme ja pikkuhiljaa enemmän tai vähemmän syviin uniimme.

-kirjurina toimi Mirja Mäkelä (+ Salla Tiainen)

1 2 3 4 5 6 7 8 10 11 1215 13

9.-10.1.2018

Konserttipäivän jälkeen koitti ainut vapaapäivä, jolle oli suunniteltu muutamakin retkikohde, joista ensimmäiseen lähdettiin tietenkin jo klo 8. Samu ja Valtteri olivat kumpikin huonovointisia ja jättäytyivät hotellille lepäilemään. Muut lähtivät Master of Bus Davidin ja oppaamme Moseksen kanssa Impala Parkiin. Siellä koettiin ristiriitaisia tunteita, kun eläimiä nähtiin elävän vaihtelevissa olosuhteissa. Seeprat, impalat ja linnut saivat liikkua vapaana, kun taas vaarallisemmat kissapedot olivat aitauksissa, enemmän tai vähemmän onnellisen näköisinä.

Impala Parkista matka jatkui Kisumun maaseudulle. Kohteenamme oli Kit Mikayi, suurista siirtolohkareista muodostunut, hervottoman kokoinen kalliomuodostelma. Paikallisen oppaan johdolla kiipeilimme kallion sisällä, josta löysimme vanhojen alttarien lisäksi myös tosielämän Batcaven. Luolasta ulos päästyämme kiipeily jatkui jopa kallion puoleenväliin asti, noin parinkymmenen metrin korkeuteen, jossa otettiin noin 17 000 selfietä. Luankielinen oppaamme kertoi Kit Mikayin legendoista. Retki oli ehdottomasti yksi matkan huimimmista turistikokemuksista.

Kit Mikayin jälkeen pyörähdimme vielä paikallisella Aalto-yliopistolla, oikealta nimeltään Ramogi Institute of Advanced Technology, jonka katolta saimme hyvän näkymän koko Kisumuun. Saimme vielä pikaisen opastuksen koulun tiloihin, olimmehan me kunniavieraita.

Hyvin pitkän päivän jälkeen, kello 16, saavuimme takaisin hotellille. Lepopäivä oli tehnyt Samulle ja Valtterille hyvää, ja söimme yhdessä ja vietimme aikaa altaalla viimeisen Kisumu-iltamme kunniaksi.

Seuraavana aamuna heräsimme aamiaiselle, jonka hotelli oli aikaistanut meitä varten kello kuudeksi. Pian pakkasimme tavaramme ja jätimme hyvästit Kisumulle. Pysähdyimme bussimatkalla muun muassa komealla näköalapaikalla sijaitsevalla Maasai Market -matkamuistotorilla. Nairobiin päästyämme ilmeni, ettei Golden Tulip -hotellissa ollutkaan meille huoneita, mutta he järjestivät meille huoneet vastaavaan lähistöllä sijaitsevaan Azure Towers -hotelliin. Söimme illallista hotellin ravintolassa, minkä jälkeen siirryimme viettämään iltaa huoneisiin.

-kirjureina toimivat Hanna Heljaste ja Valtteri Nieminen

SAMSUNG CAMERA PICTURES SAMSUNG CAMERA PICTURES SAMSUNG CAMERA PICTURES img-20180109-wa0009 SAMSUNG CAMERA PICTURES SAMSUNG CAMERA PICTURES

8.1.2018

Matkan huipentuma: konserttipäivä.

Salla tosin aloitti päivän livahtamalla Kisumun museoon, jossa hänellä oli tapaaminen paikallisen Senior Curatorin kanssa. Salla esitteli hänelle Taideavainta ja sitä kautta Gallen-Kallelan Museon Keniaan liittyviä aineistoja sekä Flickrin kautta museon valokuva-aineistoja. Oli erittäin antoisaa saada nyt nuorten mielipiteitä kuultuaan myös ammattilaisen näkökulma aiheeseen. Keniassa museolaitos on vielä melko nuori ja vanhemmat aineistot perustuvat kolonialistien keräämiin kokoelmiin ja ovat jokseenkin fragmentaarisia, joten uskon vierailun olleen molemmin puolin antoisa. Myös täällä kokoelmien digitointi ja sähköiseen järjestelmään siirtyminen on ajankohtainen asia. Aika näyttää, mihin yhteistyö voikaan vielä johtaa.

Kisumun museo esittelee kulttuuria, historiaa ja luonnontieteitä. Se koostui perinteisin menetelmin rakennetusta Luo-kylästä, kahdesta näyttelyhallista, pienestä pellosta sekä muutamasta aitauksesta ja terraariosta eläviä eläimiä: kolme krokotiilia, kilpikonnia sekä erilaisia käärmeitä, unohtamatta kaunista puistoympäristöä.

Tällä välin Ebelin porukka oli siirtynyt keskustan tuntumassa sijaitsevalle Social Hallille, roudannut ja tehnyt soundcheckin.

Juuri ennen konsertin alkua Salla, Sarah ja Seline kävivät lahjoittamassa viereiseen kirjastoon Gallen-Kallelan taidetta käsittelevän artikkelikokoelman Fill Your Soul. Nyt kaikilla Kisumulaisilla on mahdollisuus jatkaa aiheeseen tutustumista.

Konsertti aloitettiin sopivaan aikaan, liian tarkasti kelloa seuraamatta. Ohjelmistoon sisältyi Ebelin tuomaa musiikkia sekä kenialaisia popkappaleita, joita Ebelin bändi, Young Talents of Kisumu ja The Vits Band soittivat yhdessä. Yleisö oli innoissaan ja konsertti huipentui yhteistanssiin. Paikalle saapui myös Kisumun kulttuurijohtaja, joka kiitteli suuresti tekemäämme työtä ja saipa Espoon presidenttikin kiitokset osakseen. (?)

Karonkkaa lähdettiin viettämään paikallisen kauppakeskuksen ”pikaruokalaan”, josta juhlat jatkuivat karaokepaikaksi kutsutulle tanssiklubille. Jos paikka olikin jokseenkin yleismaailmallinen, oli ainakin tämän kirjoittajalle ensimmäinen kerta, kun kaikki portsarit kättelevät klubilta lähtiessä.

-kirjurina toimi Salla Tiainen

26196343_10156277089144095_295551442273108058_n 26220087_10156277088759095_6156892322883700333_n 26195754_10156277088754095_4635965510816841955_n 20180108_104302 20180108_105725 SAMSUNG CAMERA PICTURES

7.1.2018

Työskentelyn osalta päivä muistutti pääpiirteissään edellistä, paitsi nyt käytössämme oli suurempi sali. Esityksiä hiottiin yhä paremmiksi. Päivän päätteeksi Salla jakoi Kisumun nuorille mukaan ottamansa printit, joissa oli kuvia Gallen-Kallelan Afrikan matkan teoksista, valokuvista ja esineistä. Kuvat löysivätkin uudet onnelliset omistajat tuossa tuokiossa.

Treenipäivän jälkeen osa siirtyi hotellille huilaamaan. Mirja, Joel, Salla, Miikka, Sarah sekä räppäripojat Silver Chronicles ja Vaccine Chronicles lähtivät Davidin kyyditseminä vähän matkan päässä sijaitsevaan Aheron kylään Sarahin serkun luokse. Pääsimme tutustumaan lämminhenkiseen perheeseen kotieläimineen sekä heidän perustamaansa kylän myllyyn. Matka myllylle tehtiin hiekkateitä pitkin paikallisella taksilla eli moottoripyörillä, joiden kyytiin mahtui mainiosti kolme henkilöä. Herkullisen, täyttävän ja taatusti tuoreista, lähellä tuotetuista raaka-aineista (kanan kynintä oli käynnissä juuri saapuessamme) valmistetun illallisen jälkeen palasimme hotellille väsyneinä ja tyytyväisinä, mutta myös erilaisia elämismaailmoja pohdiskellen.

-kirjurina toimi Salla Tiainen

SAMSUNG CAMERA PICTURES

20180107_183216

SAMSUNG CAMERA PICTURES SAMSUNG CAMERA PICTURES SAMSUNG CAMERA PICTURES

6.1.2018

Viidennen päivän aamu noudatti jo tutuksi tullutta rutiinia; hotellin aamiaisella aurinko läikehti värikkäänä sisään pöytäryhmiin ja tuoreisiin hedelmävateihin, munakasmies tarjoili suomalaismakuun hieman tuhteja munakkaita, joiden chilipalaset takertuivat polttelevina vuoroin kenenkin kurkkuun, ja jokaista aamua piristävä vauva jokelteli huoneen toisessa nurkassa. Bussikuskimme David kurvasi sinivalkoisen ajoneuvomme pihalle, ja hyppäsimme kyytiin kohti harjoitustaloa punaoranssista hiekasta värjäytyneet kengät jalassamme.

Kenian ajokulttuuri jaksaa yllättää aina. En ole varma, onko bussi pysähtynyt kertaakaan muuten kuin nappaamaan ihmisiä kyytiin tai tankkaamaan – liikennevalojen käsite (ja nähtävästi myös olemassaolo) jäi taakse kaukaiseen Nairobiin. Kisumun tienvarsia verhoavat käsinmaalatut mainokset ja oksista rakennetut kojut sekoittuivat vain yhdeksi vauhtiviivaksi kun ”Master of the Bus” kaasuttaa eteenpäin hurjasti, töyssyilevästi ja kuitenkin kummalla tavalla niin, että luotamme häneen täysin.

Harjoitustalolla meitä odotti jo tutuksi tulleen lehmän lisäksi Vits-niminen ammattibändi Nakurusta. He liittyvät joukkoomme maanantaiseen konserttiin (ei lehmä), ja ainakin tuntuivat ryhmäytyvän rumpalien kanssa (ei lehmä). Ensimmäinen näköhavainto kunnon rumpusetistä Keniassa merkitsikin luonnollisesti kunnon rumpubattlea, ja pojat kilpailivat keskenään kiivaasti siitä, kuka saisi seuraavaksi ängettyä peppunsa rumputuolille hakkaamaan monimutkaisimmat rytmit. Helmi, Severi ja Valtteri siirtyivät hetkeksi sivuun säveltämään räppääjille biisiä. Scat-laulu muotoutui pikkuhiljaa sattumalta swahilinkieliseksi ”parapanda”-sanaksi, joka tarkoittaa trumpettia (ja joka päätyi kappaleen nimeksi). Kun loputkin soittajista ja laulajista liittyivät joukkoon, yltyi volyymitaso niin korkealle, että me suomalaisina kaivoimme korvatulpat repuistamme ja pidimme taktisen tauon mangopuiden ja savimajojen varjossa. Liityimme myös seuraamaan paikallisen musikaalin treenejä, joissa moneen kertaan toistettu sotahuuto pyörii vieläkin päässä. Loppuiltapäivästä kylän lapset olivatkin jo löytäneet meidät, ja ainakin Helmin keskittymiskyky heikkeni, kun teki mieli leikkiä hippaa, soittaa muovipulloilla ja silitellä taaperoita.

Salla pääsi vauhtiin taideavain-sovelluksen uuden Kenia-kohteen kanssa. Kiinnostus historiaa, Gallen-Kallelan taidetta ja perheen matkaa kohtaan osoittautui suureksi, ja Taideavaimeen tutustuminen sopi hyvin ison porukan joustavaan ja jonkin verran odottelua sisältävään treenaustyyliin. Sallan hankkiman kenialaisen puhelinliittymän ansiosta tekniikka toimi huolimatta edes sähkökatkosta. Nettisovellusta tutkittiin jotakuinkin koko päivän ajan ja vastavalmistunut kommentointiominaisuus oli myös aktiivisessa käytössä. Saimme varsin mukavasti näkemyksiä museon kokoelmiin kuuluvista objekteista sekä mielipiteitä ja näkökulmia myös taiteeseen ja perheen matkaan liittyen.

Piipahdimme nopeasti hotellille ennen illan kulttuurikokemusta: perinteikästä Kenialaista illallista Sarahin serkun Jeanetten luona. Hökelikkötaloista muodostuvissa labyrinteissä saimme pitkiä ihmetteleviä katseita, ja swahilinkielinen valkoista tarkoittava ”mzungu”-sana erottui supinasta lähes jokaisen nurkan takaa. Tepastelimme paikallisina julkkiksina Jeanetten kotiin. Tervetuliaiskomiteana toimi n. 20 naapuruston kikattavaa lasta ja suunnilleen sama määrä hyttysiä. Kohta pöydällä komeili maissista tehty ugalikakku (joka toimii myös kupiksi muotoiltuna aterimena), sukumawiki –kasvismuhennos ja muutama erilainen kananmunista tehty ruoka. Ahtasimme itsemme täyteen maukasta illallista lähes poksahtamispisteeseen saakka ja lahjojen antamisen jälkeen jouduimmekin jo hyvästelemään ihanan emäntämme, talon väen ja naapuruston.

Hotellille saapuessa tähtitaivas tuikki yllämme kirkkaampana kuin yleensä. Iltaisin kaduilla palamaan sytytetyt roskakasat henkivät ilmaan kaiken maailman kaasuja, mutta ainakaan valosaaste ei yllä Helsingin tasolle täällä. Erosimme vatsat täynnä huoneisiimme, hotellin ravintolakatokseen ja yöuinnille ennen nukkumaanmenoa.

-kirjurina toimi Helmi Korhonen (+Salla Tiainen)

img_6970 img_6999

5.1.2018

Heräsimme tänään yhdeksältä, eikun kahdeksalta. Tällä kertaa aamiaisella tarjottiin tuoreita munakkaita. Olimme jo sisäistäneet paikallisen mentaliteetin ja saavuimme harjoituksiin 45 minuuttia myöhässä. Tällä kertaa treenit pidettiin viereissä talossa, paikallinen musikaali harjoitteli toisessa. Biisien lisäksi kävimme Sallan ohjaamaa draamatyöpajaa. Esityksiä syntyi mm. Gallen-Kallelan Leijona loikkaa -teoksesta ja Maryn kuulemasta surumielisestä sävelmästä. Lisäksi räppärit keksivät Ramin kanssa Akseli ja Mary -räpin.

Harjoituksien jälkeen menimme tapaamaan Kisumun kulttuuriministeriä kaupungintaloon. Rami bongasi parkkipaikalla hienoimmat autot, joita Keniassa on nähty. Meidät ohjattiin neuvotteluhuoneeseen – odotimme aikamme, kunnes Samuel sai kuumottavan puhelun Suomesta seiniltä valuvista rasvoista (???). Kaikki esittäytyivät ministerille ja tunnelma oli hyvin mukava. Hän oli innoissaan, ja toivoi kernaasti jatkoa yhteistyöllemme. Ehdotukseksi nousi mm. mahdollisuus siitä, että paikalliset muusikot vetäisivät alueen kouluissa erinäisiä workshoppeja.

Saavuimme hotellille chillaamaan, syömään ja pulahtamaan. Sarah, Miikka ja räppärit saapuivat paikalle, ja pian oltiinkin matkalla palauttamaan lainasoittimia studiolle, jonka jälkeen löysimme itsemme paikallisesta pubista. Kukaan ei kuollut. Erittäin veikeän illan jälkeen saavuimme hyvissä ajoin hotellille kirjoittamaan blogia. Ja nyt tämä saa riittää.

-kirjurina toimi Severi Sorjonen

20180105_153502 img-20180105-wa0000 SAMSUNG CAMERA PICTURES SAMSUNG CAMERA PICTURES

4.1.2018

Kahden lyhyen yön jälkeen saimme vihdoin nukkua kunnolla. Hotellin aamiaiselle ilmestyi onnellisia ja hyvin levänneitä ihmisiä. Aamupalaksi söimme lihaa, hedelmiä, kananmunia sekä perunoita. Mukaan mahtui myös herkullinen Kenialainen pikakahvi ja mangomehu. Kello 9.00 lähdimme bussillamme pahasti saastuneelle Victorianjärvelle veneretkelle, jossa näimme muunmuassa virtahepoja luonnollisessa elinympäristössään, sekä rantapuut kelottaneet haikarat. Lounaalla Kenialaisiin ruokatottumuksiin jouduttiin sopeutumaan urakalla – ruokahan syödään tyypilliseen tapaan sormin käyttäen hyväksi maissiseosta. Vaikka tarjolla ollut kala tuotti jonkin verran haasteita, saimme syötyä itsemme kylläisiksi huuhdellen annokset alas paikallisella inkiväärilimulla.

Lähdimme bussilla kohti treenipaikkaa poimien ”lähistöltä” pari räppäriä ja piipahtaen välissä ”vieressä” olevalla studiolla hakemassa lainasoittimet. Matka kesti n. 2 tuntia, sisältäen sukelluksen Kisumun surulliseen varjopuoleen ja syrjäisiin slummeihin, joihin eksyimme. Kontrasti oli kova jopa Kenian sisällä, jossa lähes jokainen kauppa on tien varteen perustettu peltikoju. Studio ”One Vibe” sisälsi jo modernimpaa sisustusta äänitysteknologian muodossa, jättämättä kuitenkaan huomiotta lähimiljöön rappioromanssia mukailevaa meininkiä. Studiolta matka jatkui instrumenttien kanssa treenejä kohti.

Kisumun kulttuuritalolla paikalla olivatkin jo Young Talents of Kisumun esiintyjät, jotka myöhästelystä huolimatta ottivat meidät vastaan lämmöllä. Kohta kamat olivatkin jo kasassa ja homma polkaistiinkin käyntiin rehdillä jamisessiolla. Molemminpuolinen taide-esittely käytiin läpi monipuolisesti, hyödyntäen paikalla olleita laitteita – koskettimiston unohtunut johto korvattiin nimittäin Valtterin omalla melodikalla. Ebelin puolesta osaaminen keskittyi musiikkiin, mutta Kisumun nuorten valikoima sisälsi kaikkea lausunnasta tanssiin. Näyttöjen jälkeen meno kiihtyikin jo yhteismusisoinniksi sekä suomeksi, että swahiliksi. Aika hurahti kuin siivillä, eikä sisällä railannut ryhmärämä huomannut edes ulos laskeutunutta helikopteria. Paluumatkalle afrikkalaiseen tyyliin mukaan liittyi useampikin itsensä kutsunut matkalainen, joiden kanssa bussireissun huipennus koettiinkin koko bussin läpi raikuvan yhteisjamittelun merkeissä. Jamibiiseinä soivat yhteisbiisien lisäksi muunmuassa Michael Jacksonin ja Justin Bieberin tuotanto.

Seuraavana kohteena oli paikallinen torialue, jossa sadat kojut ahtautuivat seinä seinän myymään lähes kaikkea käsitöistä elektroniikkaan ja tuoreisiin hedelmiin. Ruuhkaiselta kauppa-alueelta suunta kävi pikaruokalaan, jossa ruoat todella tulivat nopeasti ja pois selvisimme jopa tunnissa. Samat annokset myös vaihtelivat keskenään merkittävästi, luoden uniikin makukokemuksen joka tilauksella.

Viimeisenä pysähdyksenä olikin aidattu supermarket, josta vesitäydennyksen ja naposteltavan ostelun jälkeen suuntasimme hotellille puimaan päivää ja nukkumaan.

-kirjurina toimi Samuel Jaantila

20180104_150725 20180104_124919 20180104_115219 20180104_095109 20180104_094335

2.-3.1.

Yhteinen matkamme alkoi tapaamisella Helsinki-Vantaan lentokentällä tammikuun toisen päivän aamuna klo 4:45. Lennot sujuivat pieniä viivästyksiä lukuunottamatta varsin mutkattomasti, ja Frankfurtin välilaskun ja usean lentotunnin jälkeen löysimme itsemme Nairobista. Kun olimme selvinneet lentokentän kommervenkeistä (mm. sähköpianon tullimaksuista), tapasimme kuskimme Davidin, joka heitti meidät hotellillemme. Kauan odotettu nukkumaanmeno kuitenkin hieman venyi, koska hotellimme huonepalvelu tarvitsi hiukan totuttua pidempään muutaman iltapalan toimittamiseen.

Niukkojen yöunien jälkeen tapasimme Young Talents of Kisumun kantavan voiman Sarahin ja kuvaaja-Miikan hotelliaamiaisella aamukuudelta, minkä jälkeen nousimme bussiin ja käänsimme nokan kohti Kisumua. Matkan varrella riitti suomalaiselle ihmeteltävää, sillä heti kaupunkialueen ulkopuolelle päästyämme näkyi tien varrella kokoajan kaikennäköistä vilinää erilaisten pikkukylien, myyntikojujen, seeprojen, paviaanien ja kahden kirahvin muodossa.

Kahdeksan tunnin ajon jälkeen saavuimme vihdoinkin Kisumuun ja pääsimme ansaitusti nauttimaan hotellimme uima-altaasta, ravintolasta ja sängyistä.

-kirjurina toimi Joel Himanen

20180102_0934021 20180103_124157 20180103_093614 20180103_092822 20180103_004239

Musiikkiopisto ja museo yhdessä matkalle Keniaankartta

Espoon musiikkiopiston pop/jazzlinja Ebeli ja Gallen-Kallelan Museo lähtevät Keniaan 2.1.–12.1.2018. Matka liittyy hyväntekeväisyysjärjestö Bondoaid ry:n musiikkihankkeeseen Young Talents of Kisumu. Sen tarkoituksena on luoda mahdollisuuksia Kisumun alueen musiikillisesti lahjakkaille lapsille, tuoda heidän unelmansa ja kykynsä esille. Hanke on toteutettu yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa.

Espoon musiikkiopiston pop/jazzlinja Ebelistä lähtee Keniaan kaksi opettajaa sekä kuusi 17–23-vuotiasta nuorta muusikkoa. Gallen-Kallelan Museo tekee Keniassa yleisötyötä pohjautuen Gallen-Kallelan perheen Itä-Afrikan matkaan ja sieltä tuotuihin objekteihin.

Akseli Gallen-Kallela perheineen asui ja työskenteli nykyisen Kenian alueella vuosina 1909–11. Perheen lapset, Kirsti ja Jorma, olivat tuolloin 10–15 -vuotiaita. Akselin puoliso Mary oli muusikko, pianisti. Hän kirjasi ylös matkalla kuulemiaan sävelmiä ja lauluja, ja Kirstillä oli tapana esittää niitä Suomessa ystäville ja sukulaisille. Myöhemmin myös Kirstistä tuli muusikko, sellisti. Perheen matkaan ja sen aikana syntyneisiin taideteoksiin, valokuviin ja alueelta kerättyihin esineisiin voi tutustua Gallen-Kallelan Museon uuden digitaalisen Taideavain-kohteen kautta.

 

Kulttuurienvälisyyttä ja yhdessäoppimista

Nyt toteutuva matka on kulttuurinvaihto- ja oppimismatka. Tavoitteena on oppia uutta niin musiikillisesti kuin kulttuurihistoriallisestikin sekä viedä omaa osaamistamme Kenian nuorille.

Ebeli opettaa kisumulaisille suomalaisia jazz- ja pop-kappaleita sekä kansanlauluja, joihin lisätään kenialaisen musiikin piirteitä. Vastaavasti suomalaiset opettelevat swahilinkielisiä lauluja, joihin lisätään suomalaisia vaikutteita. Niin oppilaat kuin opettajatkin saavat oppia toisiltaan. Työskentely huipentuu yhteiseen konserttiin.

Keniaan matkaava bändi Ebeli<3Kenia:

Ebeli <3 Kenia Kuva: Markus Niittynen

Ebeli <3 Kenia Kuva: Markus Niittynen

Hanna Heljaste: laulu
Helmi Korhonen: laulu
Valtteri Nieminen: piano
Samuel Jaantila: basso
Severi Sorjonen: rummut
Joel Himanen: rummut

Bändiä ohjaavat Rami Eskelinen ja Mirja Mäkelä, jotka lähtevät myös mukaan matkalle.

 

Gallen-Kallelan Museon tavoitteena on kertoa oma, Kenian historiaan liittyvä tarinansa sekä tutkia ja tulkita Itä-Afrikkaan liittyviä aineistojaan yhdessä kenialaisten kanssa, saada niistä lisää tietoa ja uusia näkökulmia ihmisiltä, joiden historiaan ne kuuluvat.

Lisäksi matkan toivotaan avartavan kaikkien osallistujien maailmankatsomusta ja lisäävän ymmärrystä erilaisista elämäntavoista ja kulttuureista.

Matka toimii myös hyvänä pohjana kisumulaisten vastavierailulle Espooseen. Huhtikuussa 2018 osa Young Talents of Kisumun lapsista tulee suomalais-kenialaisen muusikon ja Bondoaid ry:n puheenjohtajan Sarah Onditi-Uusikylän johdolla Suomeen esiintymään ja Ebelin vieraiksi. Yhteistyö on antoisampaa, kun osa oppilaista ja opettajista on jo tavannut toisensa ja tietää, mistä vieraat saapuvat.

ebelilogo bondoaid_logo