Ihmiset kulkevat täällä pukeutuneina aivan toisin kuin pohjoisessa Illinois’ssa, useimmat ruskeaksi paahtuneet, kauniit naiset ovat pukeutuneet housuihin, sillä täällä ratsastetaan kaikkialla ja se on loistavan kaunista, kun pienillä hevosilla on hauskannäköiset satulat ja suitset. Jos olette ottaneet khakivaatteet mukaan, tulevat ne täällä hyvään käyttöön, sillä ne ovat yleisiä ja sopivimpia vaatteita. Intiaanityyppi, johon on sekoittunut espanjalaista verta, menee kauniisti täydestä, täysiveriset muistuttavat Eino Leinoa – jos hän olisi paremman näköinen.

(Akseli Gallen-Kallela-Mary Gallen-Kallela 18.8.1924 Santa Fé)

Näyttelyn yhteydessä ilmestyy kirjeenvaihtaja Kaari Raivion kirja Akseli Amerikassa – Akseli ja Mary Gallen-Kallelan kirjeenvaihtoa vuosilta 1915-1931 WSOY:n kustantamana. Kirja tuo esiin uutta tietoa taiteilijan sekä hänen perheensä elämästä runsaan alkuperäisaineiston valossa. Uuden kirjan rinnalle museo on koonnut näyttelyn, jossa annetaan erityistä painoa harvoin esillä olevalle Amerikan-aineistolle: maalauksille, dokumenttiaineistolle ja valokuville. Näyttelyn yhteydessä yleisöllä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä elävää kuvaa Akseli Gallen-Kallelasta perheen Amerikassa taltioimassa filmissä.

Akseli Gallen-Kallela löysi kalevalaisittain romantisoituneen todellisuuden niin Suomesta kuin myös ulkomailta. Kalevalainen mielenmaisema aitoine kansantyyppeineen löytyi 1890-luvun alkupuolella itäisen Suomen rajamailta sekä Vienan Karjalasta. Samankaltainen alkuperäisyyden kaipuu johdatti Gallen-Kallelan 1909 Brittiläiseen Itä-Afrikkaan, josta hän toivoi löytävänsä kotimaastaan kadonneeksi kokemansa kalevalaisen ihmisen. Amerikan-matkallaan (1923-26) Gallen-Kallela kohtasi Taosissa Uudessa Meksikossa kiehtovan intiaanikulttuurin, jonka rikas geometrinen kuvakieli näkyi myös taiteilijan Suur-Kalevalan kuvitustyössä.

Alun perin Gallen-Kallela lähti Yhdysvaltoihin etsimään San Fransiscossa vuonna 1915 Panama Pacific-näyttelyssä kadonneita teoksiaan. Matka toteutui Chicagon taideinstituutin näyttelykutsun myötä loppuvuodesta 1923. Kiihkeätempoinen suurkaupunki välkkyvine mainosvaloineen näyttäytyi taiteilijalle inhimillisen kulttuurin irvikuvana. Gallen-Kallela sai liikemies Frank A. Hechtiltä tilauksen sekä perheen rouvan ja tyttären muotokuvaa että Hecht Elevators -yhtiön tunnusta varten. Tilaustyöstä saadun palkkion turvin Mary-vaimo ja tytär Kirsti matkustivat Amerikkaan. Syksyllä 1924 Gallen-Kallela asettautui perheineen Taosin ulkopuolelle Mabel Luhanilta vuokrattuun intiaanitaloon, josta avautui lumoava näkymä lumihuippuisille vuorille. Taosin rauhaisa hiljaisuus innosti työhön: Gallen-Kallela ikuisti niin paikallista väestöä, maisemia kuin uskonnollisia rituaaleja. Myöhemmin Chicagossa syntyivät ensimmäiset Suur-Kalevalan kuvitukset.