Uusi Kalevala täyttää 160 vuotta 2009. Juhlavuoden kunniaksi museo esittelee Gallen-Kallelan Suur-Kalevalan esitöitä omista kokoelmista. Gallen-Kallela oli tehnyt Kalevalan kuvitusluonnoksia jo taiteilijauransa alussa 1880-luvulla sekä vuonna 1906, samanaikaisesti Seitsemän veljeksen kuvitustyön kanssa. Lopullisen suunnitelman loisteliaasta uniikkiteoksesta, ’Kansallis-Kirjokirjasta’, taiteilija julkaisi Valvoja-lehdessä 1909. Valmistuessaan pergamentille maalattu ja tekstattu 700-sivuinen kirja käsittäisi 150 miniatyyrimaalausta, yli puolet kirjan sivuista oli värein sekä kullalla ja hopealla koristeltuja. Kansimateriaali oli nahkaa ja pakotettua hopeaa, koristeina kotimaiset kivet ja jokihelmet. Teos tulisi olemaan taiteilijan lahja Suomen kansalle, sijoituspaikaksi hän kaavaili Kansallismuseon Kalevalalle ja Elias Lönnrotille pyhitettyä huonetta.
Mahtipontiset haaveet eivät kuitenkaan toteutuneet. Suur-Kalevalan luonnokset syntyivät pääosin vasta vuosina 1925-26. Varhaisimmat taiteilija luonnosteli Taosissa Uudessa Meksikossa: ”Neljä täyskasvuista Kalevala-sommittelua olen täällä varsin uutisleipinä synnyttänyt”. Teosten kirkas väriasteikko ja dekoratiivinen ornamentiikka heijastelivat intiaanitaiteen vaikutusta. Pitkän taiteellisen uransa huipennukseksi aiottu jättiläismäinen hanke jäi kesken – Kalevalan 50 runosta ehti taiteilija kuvittaa viisi. Ne näyttävät taiteilijan tavan tulkita ja taivuttaa Kalevalan aiheita kuvalliseen muotoon sekä myyttien visuaalisen ja symbolisen rikkauden. Toteutuessaan teos olisi ollut Gallen-Kallelan pitkän uran yhteenveto, suomalaisen kansanperinteen taiteellisesti tulkittu kuvallinen ensyklopedia.
Suur-Kalevalan luonnosten lisäksi teemaa syventävät varhainen Kalevala-aiheinen grafiikkaa sekä Koru-Kalevalan kuvitukset 1920-luvun ensivuosilta.