Museo avoinna
20.5.-31.8. päivittäin
klo 10-18
1.9. lähtien ti-la 10-16,
su 10-17

Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 13.
Liput 8/4€

 

Maalattavia ajateltu yöllä 22.1.1909. Maryn kuva Margitziget’ssä: Enemmän taustaa, paljon vihreätä. Sininen kimakkaasti ja paksuun, auringonsuoja ehkä avoinna, niin varjo selkään. Harmaa aitaus ’maalisiniseksi’ enemmän pintaa alhaalla, kasvoihin tulipunainen heijastus.
(Akseli Gallen-Kallela Pariisissa 1909)

Gallen-Kallelan Museon kesänäyttely keskittyy erityisesti taiteilijan tuotantoon 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Jusélius-mausoleumin mittavaa freskomaalausurakkaa seurasi tyylillinen murros, etsikkoaika, joka näkyi niin sivellintekniikassa kuin värimaailmassa. Taiteilija siirtyi symbolismin sävyttämästä kansallisromantiikasta kohden ilmaisuvoimaista, ekspressiivistä realismia. Kotoiset luonnontutkielmat taipuivat tulkintoihin, joissa väri oli pääroolissa.

Akseli Gallen-Kallela kohtasi Pariisin syyssalongissa vuonna 1908 taiteen vahvan murroksen, jota edusti mm. Henri Matissen fauvismi. Kansainvälisen taidemaailman tapahtumat innoittivat uuteen työvireeseen, ja taiteilija raportoi ystävälleen Johannes Öhquistille sisäisen minänsä puhjenneen kukkaan ja välittömästi saaneen ilmaisunsa ennen kaikkea väreissä, niin että olen maalannut koko ajan yhteen menoon. Tästä todisteena niin kalevalalaiset aallottaret kuin bulevardinäkymät joutilastyyppeineen. Modernismin rohkeimmat fauvistiset ja kubistiset kokeilut oudoksuttivat kuitenkin pohjimmiltaan Gallen-Kallelaa, ja taiteen metropoli jäi väliaikaiseksi etapiksi matkalla kohti Afrikkaa.

Taiteilijan kotiinpaluun jälkeisiä vuosia synkensivät ristiriidat nuoremman taiteilijasukupolven, erityisesti Tyko Sallisen ympärille syntyneen Marraskuu-ryhmän kanssa. Afrikassa syntyneet värikylläiset teokset tuomittiin kotimaassa etupäässä ulkokohtaisiksi tuokio- ja reportaasikuviksi vailla sielullista syvyyttä. Gallen-Kallelaan suhtauduttiin 1910-luvulla varsin kaksijakoisesti: häneltä odotettiin taiteellista uudistumista mutta nämä yritykset tukahdutettiin; uusia Kalevala-aiheita arvosteltiin puolestaan vanhoillisina tulkintoina. Gallen-Kallela kokeili vielä rohkeasti kirkkaan paletin mahdollisuuksia muutamassa henkilötutkielmassa, kuten mm. Professori Väinö Salmisen muotokuvassa (1911). Ankara kritiikki tyrehdytti vähitellen uuden ilmaisun. Afrikan-kausi vuosina 1909-10 jäi taiteilijan kolorismin huipentumaksi.

Maalarin kolmisointu pohjautuu erityisesti Gallen-Kallelan Museon omiin kokoelmiin. Muista kokoelmista (mm. Turun taidemuseo, Ateneum sekä yksityiset kokoelmat) lainatut teokset syventävät näyttelyn kolorismin teemaa.

Lataa artikkeli (PDF, 200kb)