Tarvaspään historia

Vuonna 1907 Akseli Gallen-Kallela muutti perheineen Albergan kartanon vanhaan päärakennukseen. Kartano oli Akselin vaimon Maryn suvun puoleista perintöä. Taiteilija oli jo tuolloin tehnyt ensimmäisiä luonnoksia tulevasta työpirtistään Tarvaspäästä, tuulentuvasta.

Akseli Gallen-Kallela: Ateljeen julkisivu etelästä, 1911. Kuva: GKM

Tarvaspään rakennustyöt saatiin käyntiin kuitenkin vasta vuonna 1911 Gallen-Kalleloiden palattua Afrikan matkaltaan. Albergan kartanon maista lohkaistiin Linuddin niemi ateljeelinnaa varten. Perhe muutti kartanon vanhaan kesähuvilaan, Villa Linuddiin, joka kunnostettiin talviasuttavaksi.

Tarvaspään ateljeelinna valmistui vuonna 1913. Alkuperäisessä asussaan se oli pyhitetty työpirtiksi. Ateljeelinnaa lämmitettiin ateljeen ja gallerian suurilla tulisijoilla. Galleria-tilassa esiteltiin taidetta ja pidettiin illanistujaisia. Keskimmäisessä tornihuoneessa oli näytteillä Afrikasta tuotua esineistöä.

Vuonna 1915 Akseli Gallen-Kallela täytti 50 vuotta. Myöhemmin samana vuonna Gallen-Kallelat joutuivat jättämään Tarvaspään ja muuttamaan pakoon ensimmäisen maailmansodan levotonta ilmapiiriä. He vetäytyivät Ruovedelle, ensimmäiseen ateljeekotiinsa Kalelaan.

Sotavuosina 1915–1918 Tarvaspää oli pääosin tyhjillään. Akseli ja hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela ottivat osaa sisällissotaan valkoisten riveissä. Mary ja Kirsti-tytär asuivat enimmän osan aikaa Kalelassa tai Tampereella sukulaisten luona. Tarvaspää joutui sodan jalkoihin, ryöstelyn kohteeksi ja toisinaan taistelun näyttämöksi.

Vuonna 1921 levottomuuksien laannuttua Akseli, Mary ja Kirsti muuttivat Ruovedeltä Porvooseen. Jorma Gallen-Kallela oli lähtenyt Eurooppaan opiskelemaan heti sodan jälkeen vuonna 1919. Tarvaspää oli pääosin tyhjillään. Siellä kuitenkin vierailtiin välillä.

1923 Akseli Gallen-Kallela matkusti Yhdysvaltoihin apulaisensa Harry Engbergin kanssa. Mary ja Kirsti muuttivat Porvoosta Tarvaspäähän. Myös Maryn äiti Aina Slöör muutti Tarvaspäähän vetoisesti ja kylmästä Albergan kartanosta.

1924 Mary ja Kirsti matkustavat Akselin perässä Yhdysvaltoihin. Aina Slöör jää Tarvaspäähän talonvahdiksi.

Mary Gallen-Kallela ja hänen äitinsä Villa Linuddin katolla. Kuva: GKM

1926 Akseli, Mary ja Kirsti palasivat Suomeen. He asettuivat jälleen Tarvaspäähän. Ateljeelinna muutettiin asumiskäyttöön sopivaksi. Siihen vedettiin muun muassa sähkö- ja vesijohdot, rakennettiin uudenaikainen kylpyhuone ja lämmitysjärjestelmä uusittiin. Etsaushuoneen paikalle rakennettiin keittiö.

Vuosina 1926–1928 Akseli Gallen-Kallela työskenteli Kansallismuseon freskojen parissa. Tarvaspäässä asuttiin vakituisesti.

Vuosina 1928–1930 Akseli Gallen-Kallela keskittyi Suur-Kalevalan kuvitustyöhön Tarvaspäässä. Työ tapahtui enimmäkseen tornissa, jossa vallitsi täysi työrauha. Torni oli kolea tila. Akseli pukeutuikin työskennellessään siellä Maryn tekemään munkinkaapuun. Tornia ruvettiin kutsumaan munkinkammioksi.

Vuonna 1931 Akseli kuoli keuhkokuumeeseen Tukholmassa. Mary ja Kirsti jäivät Tarvaspäähän asumaan.

Toisen maailmansodan puhjettua 1939 Mary ja Kirsti joutuivat jälleen väistymään Tarvaspäästä. Armeijan Tiedusteluosasto käytti ajoittain ateljeelinnaa tukikohtanaan.

Akseli Gallen-Kallela Tarvaspäässä munkinkaavussa, taustalla Jorma Gallen-Kallela, Aina Slöör, Mary Gallen-Kallela, 1928. Kuva: Kirsti Gallen-Kallela / GKM

Sodan loputtua 1945 Tarvaspäähän ei enää palattu asumaan. Ateljeelinna oli tyhjillään yli 10 vuotta. Tarvaspää näyttäytyi alueen lapsille kummituslinnana.

Vuonna 1958 ateljeelinna ja Linuddin huvila siirtyivät Akseli Gallen-Kallelan Museosäätiön omistukseen. Ateljeelinna muutettiin museokäyttöön, mukailemaan vuoden 1913 asua. Gallen-Kallelan Museo avattiin yleisölle 1961. Museon perustaminen Tarvaspäähän olikin Akseli Gallen-Kallelan toiveissa jo linnan suunnitteluvaiheesta lähtien.