Verkkonäyttely Koko talon talkoot avaa Gallen-Kallelan Museon tekstiilikokoelmia. Käytetty aineisto painottuu Mary Gallénin valmistamiin kodintekstiileihin ja jatkaa Yhtä säätöä – Mary Gallénin elämää (27.1.-2.9.2018) -näyttelyn hengessä. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Gallen-Kallelan Museon ja Helsingin yliopiston museologian oppiaineen kanssa. Näyttelyn ovat kuratoineet Hanna Kivelä (HuK) ja Minna Turunen (HuK).
Pikalinkit osioihin: Johdanto Kuolema Mary Karjala Koti
Akseli Gallen-Kallela: Maryn muotokuva, 1917, yksityiskokoelma. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Tahdon tehdä kaiken itse, talonpiirustuksista hamaan ovenlukkoon, vaatenaulakoihin ja tuhka-astioihin…Tuonne taas tulee verho, jonka olen piirtänyt ja jonka vaimoni kutoo. Ja tämä suuri pystypeili on alku moninaiselle kalustolleni, joka joskus valmistuu pajassani.
Akseli Gallen-Kallela kirjeessään Louis Sparrelle 17.5.1898
Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) taiteilijamyytin takana tapahtui paljon. Arkisten esineiden, kuten käsitöiden ja kodintekstiilien kautta valottuu Gallen-Kallelan perheen elämä. Taiteilija on toteuttanut työssään ajalle tyypillistä ajatusta kokonaisvaltaisesta taideilmaisusta. Inspiraatiota haettiin matkoilta, samoin kuin teknistä osaamista. Ajan mukaiset vaikutukset ulottuivat arkisiin esineisiin, käyttövaatteisiin ja taiteilijan kodin sisustusten tarkkaan suunnitteluun.
Ajalle ominaiseen tapaan myös monet perheen vaatteista olivat itse valmistettuja. Akseli ja Mary Gallén (os. Slöör) (1868-1947) tiesivät jo ennen naimisiinmenoa, että kotia ja sen esineitä tultaisiin tekemään itse. Koko perheen osallisuus näkyy vahvana taiteellisessa tuotannossa. Omalta osaltaan pienen tyttären kuolema myös vaikutti aihevalintoihin. Arkea käsiteltiin taiteellisen työskentelyn kautta ja esimerkkejä siitä tarjoavat niin Akselin kuvataide kuin Maryn taidekäsityöt, joita näyttelyssä lähestytään kuvien kautta.
Kun eräänä päivänä tulin ylös hänen atelieriinsa, oli hän parhaillaan pakkaamassa tavaroitaan suurimmassa kiireessä ja äärimmäisen epätoivoisena. ’Marjatta on kuollut’, huusi hän. ’Nyt on kaikki lopussa. Nyt täytyy minun kiiruhtaa kotiin vaimoni luo.’ … Hän matkusti ensimmäisellä junalla.
Adolf Paul Hbl. 27.12.1932.
Akseli matkusti Berliiniin 1894 tarkoituksenaan pitää näyttelyitä ja myydä taidetta. Matkalla hän perehtyi myös grafiikan menetelmiin. Ajalle oli tyypillistä lähteä suuriin taidekaupunkeihin oppiin, tutustumaan paikalliseen seuraelämään ja muotiin sekä hakemaan inspiraatiota. Mary jäi pienen Marjatta-tyttären kanssa keskelle Kalelan rakennustöitä Ruovedelle. Marjatta kuoli 4-vuotiaana kurkkumätään maaliskuussa 1895 ja tiedon kuolemasta tavoittaessa Akselin hän palasi Suomeen hakemaan Marya. Seuraavina vuosina pari matkusteli paljon.
Akseli Gallen-Kallela: kasvi- ja siipiaiheisia ornamentteja. GKM-5084. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji. GKM-5084. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Pariisin maailmannäyttelyn, 1900, jälkeen koitti paluu Suomeen ja taiteilija sai tilaustyöksi 11-vuotiaana kuolleen Sigrid Juséliuksen mausoleumin sisätilojen koristamisen freskoilla. Työtä tehtiin Porissa talkoohengessä Akselin, Maryn ja avustajien voimin 1901-1903. Akseli pääsi käyttämään Italiassa oppimaansa freskotekniikkaa sekä käsittelemään vaikeaa aihetta, oman lapsen kuolemaa ja myös kuolevaisuutta.
Säde- ja siipiaiheet toistuvat etenkin kuolemaa, sen käsittelyä ja myös voittamista koskevissa teoksissa. Mausoleumin kattoluonnoksia koristavat säteet ja samanlaisia säteitä löytyy myös puupiirroksesta Inspiratio, 1896, jossa surun murtama taiteilija on käpertynyt ateljeekotinsa takan ääreen. Samoja kultaisia, aaltoilevia viivoja on myös Lemminkäisen äiti, 1897, -maalauksessa, jossa valonsäteet edustavat toivoa ja voimaa, kuoleman voittamista. Säteet ja siivet ovat myös kaunis aihe itsessään ja Mary kirjailikin niitä Akselin suunnitelmien pohjalta useampaankin kodintekstiiliin.
Valm. Mary Gallén, suunn. Akseli Gallen-Kallela: Siipityyny/tyynyliina. GKM-3957. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji. GKM-3957. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji. GKM-3957. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Minulla on muut ajatukset mielessäni aamusta iltaan. Minulla on täysi työ jaksaessani elää liian varhain nujerrettua elämääni loppuun saakka. Vita supportabilis per artem, niinhän se kai voi kulua kunnes siitä pääsee.
Akseli Gallen-Kallela Louis Sparrelle 3.9.1895
Vesuvius inspiroi Akselia suuresti. Taiteilija luonnosteli paljon Hävitys -teemaa, purkautuvaa tulivuorta, Juséliuksen mausoleumiin. Purkautuva tulivuori on elämää tuhoava, mutta purkauksen jälkeinen hedelmällinen maaperä mahdollistaa uuden alun, eräänlaisen symbolisen kuoleman voittamisen. Akseli käsittelee uransa aikana vahvasti kuolemaan liitettäviä aiheita. Aihe seurasi synkkänä etenkin Kalevala-taiteessa, mutta taiteellisesta tuotannosta löytyy toisenlaisiakin toistuvia teemoja
Akseli Gallen-Kallela: Vesuvius-ompelumalli, 1900-l. alku. GKM-3539. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Akseli Gallen-Kallela: Hävitys, purkautuva tulivuori, n. 1902. Sigrid Juséliuksen Säätiö. Kuva: Mats Vuorenjuuri / Sigrid Juséliuksen Säätiö
Vesuviuksen pyhä vuori kaunistaa koko ympäröivän maiseman ja antaa sille sen luonteenpiirteet. Se on kaikkein vaihtelevin, moniulotteisin ja vaikuttavin vuori, minkä olen nähnyt. Olimme ylhäällä kraaterilla ja palasimme yöllä virtaavan laavan yli. Se oli jotain voimallisinta ja upeinta, mitä olen luonnossa nähnyt. Mutta Sinun pitää kuulla minun itseni kertovan siitä!
Akseli Gallen-Kallela Louis Sparrelle 2.5.1898
Valm. Mary Gallén, suunn. Akseli Gallen-Kallela: Vesuvius-tyynynpäällinen. GKM-248. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji. GKM-248. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Valm. Mary Gallén, suunn. Akseli Gallen-Kallela: Vesuvius-applikointityö. GKM-4520. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Museon kokoelmista löytyy Maryn mahdollisesti valmistama Sammon puolustus -aihe. Kuvakudos on joko jonkinlainen kokeilu tai se on jäänyt keskeneräiseksi. Kuvan teko on aloitettu alareunasta ja siitä pystyy havaitsemaan ainakin yhden Väinämöisen miehen seivästä pitelevän käden sekä hänen lakkinsa.
Valm. mahd. Mary Gallén, suunn. Akseli Gallen-Kallela: ”Sammon puolustus” -kuvakudos. GKM-5675 Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji. GKM-5675. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Tyypillisesti samat aiheet toistuvat ja kehittyvät useidenkin vuosien ajan. Sammon puolustus on esimerkki aiheesta, jota taiteilija on käsitellyt useiden eri tekniikoiden kautta. Salomo Wuoriolle tilaustyönä tehty Sammon puolustus, 1896, oli ensimmäinen suuri Kalevala-maalaus. Tilaustyö kuitenkin palautettiin taiteilijalle turhan hurjana. Teoksen ensimmäinen luonnos valmistui 1894, ja samana vuonna Akseli työsti teoksesta myös puureliefin. Aihetta käsitellään myös puupiirroksessa vuodelta 1895.
Akseli Gallen-Kallela: ”Sammon puolustus” -puureliefi, 1894. GKM-173. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Akseli Gallen-Kallela: ”Sammon puolustus” -puupiirros, 1895. GKM-739. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Yksi mielenkiintoinen esimerkki toistuvista aiheista on kotimaan matkojen inspiroima korpilouhikko. Maisemaa käsiteltiin myös erilaisten valmistustekniikoiden kautta ja Mary valmisti aiheesta kuvakudoksen. Samankaltainen korpimaisema on myös teoksessa Palokärki, 1893. Palokärki oli kansanuskomuksissa kuoleman sanansaattaja.
Valm. Mary Gallén, suunn. Akseli Gallen-Kallela: Korpilouhikko-kuvakudos. GKM-247. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Akseli Gallen-Kallela: ”Palokärki”, 1893, Kansallisgalleria A-1996-2. Kuva: Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen
Juséliuksen mausoleumin rakennusaikaan tiedetään Fritz Arthur Juséliuksen kysyneen Akselilta seuraavaa: Ja-a, missähän te mahtaisitte olla ilman rouvaanne. – Helvetissä, vastasi Gallén.
Kirsti Gallen-Kallela teoksessa Isäni Akseli Gallen-Kallela, 1965, s. 239
Mary osallistui alinomaa Akselin teosten toteuttamiseen. Hän sekoitti maaleja, pesi siveltimiä, valokuvasi, teki freskojen punssauksia, harjoitteli kipsivalantaa sekä osallistui lasimaalausten polttoon. Maalausretkillä Mary kantoi maalaustarvikkeita, lapsia ja eväitä talvisin ja kesäisin pitkin erämaita. Mary toimi tarvittaessa itsekin mallina, osallistui kehysten vuolemiseen ja kultaamiseen, toteutti miehensä paperille hahmottelemia käsityömalleja ja valmisti mallien vaatteet. Kirjeissään Mary säännöllisesti käyttää sanontaa ”me maalaamme”. Ajatus yhdessä työskentelemisestä nousee esille jo nuorenparin kirjeenvaihdossa vuosilta 1887-1989.
Minulla on sellainen käsitys, että Sinä työskentelisit minun töitteni parissa yhtä paljon kuin minäkin, vaikka et koskaan vetäisi siveltimenvetoakaan.
Akseli Gallén kirjeessään Mary Slöörille 29.4.1888
Vaikka osaltaan juuri taloudellinen niukkuus ajoi Maryn toteuttamaan miehensä tekstiilisuunnitelmia, olivat käsityöt myös mahdollisuus ilmaista itseään rikkomatta ajalla tyypillisiä sosiaalisia odotuksia. Akselin mallien toteuttaminen antoi Marylle mahdollisuuden osoittaa osaamista alueella, jonka hän hallitsi miestään paremmin. Vaikka Maryn elämän täyttivät perinteiset naisten askareet kuten taloustyöt ja lastenhoito niin näiden velvollisuuksien ulkopuolella hän aktiivisesti haki mahdollisuuksia toteuttaa omaa luovuuttaan niin käsitöiden kuin soittamisen kautta.
Valm. Mary Gallén, suunn. Akseli Gallen-Kallela: Siipityyny/sohvatyyny, valm. 1897/1900. GKM-242. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji. GKM-242. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Gallen-Kallelat suunnittelivat ja kehittivät työprosesseja ja keskeneräisiksi jääneitä käsitöitä voidaan tämän vuoksi lähestyä myös luonnosomaisina kokeiluina varsinaisille teoksille. Monille museon kokoelmasta löytyville taidekäsitöille onkin leimallista niiden kokeellisuus, aiheiden ja muotojen uudelleen työstäminen sekä Akselin muuta taidetta yhdistävät symboliset sekä kerronnalliset elementit. Aikaisemmista aiheista tutut symboliset elementit löytyvät myös Maryn toteuttamasta pyöreästä Siipi-tyynystä. Se sisältää jo Lemminkäisen äidistä ja Juseliuksen Mausoleumin kattokupoleiden koristeista tutun säde-aiheen. Kehämaisesti aseteltujen siipikoristeiden keskelle muotoutuva kuvio toistuu myös alun perin Maryn kirjaileman ja aplikoiman Merikukka-tyynyn, 1900-1902, mallissa ja toistaa Akselin ajatusta luonnosta löytyvien muotojen voimasta ilmaisun välineenä.
En minä eikä kukaan muukaan voi luoda jotakin ”Suomen-tyyliä”. Taide on yksilöllisyyden ilmaus eikä se voi olla ohjelman vaatimusten mukaisesti hyvä näyte maamme nykyisestä mausta. Ja minun makuni on kaikkea muuta kuin ’maan’ maku, senhän Sinä tiedät.
Akseli Gallen-Kallela Louis Sparrelle 26.12.1898
1890-luvulla kansainvälisellä taidekentällä levisi ajatus kokonaistaiteilijasta ja kaikkien taiteenlajien yhdenvertaisuudesta. Ajan henkeen ja taiteisiin kuului vahvasti romanttinen nationalismi, johon kuului myös perinteisten kansankulttuurien ihailu ja pakeneminen niiden pariin. Suomessa niin tieteilijät kuin taiteilijat innostuivat tekemään tutkimusmatkoja etenkin vielä tutkimattomille Karjalan rajaseuduille, joka koettiin Kalevalan syntysijoiksi. Akseli teki Karjalaan maalausmatkoja ja merkitsi retkillään muistiin arkisia yksityiskohtia ”kansallisista” kuva-aiheista.
Mary Gallénin käyttämä ”rekko”/puvun kaulus. GKM-3516. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Kokonaistaideteosajattelu, Gesamtkunstwerk, tarjosi ideologisen oikeutuksen myös taidekäsityötä kohtaan. Suomen Käsityön Ystävät perustettiin 1879 Fanny Churbergin aloitteesta. Etenkin alkuvuosina toiminta painottui keskeisesti kansallisromanttisen ilmaisun esilletuomiseen ja kansanomaisten tekstiilien keräilyyn ja esittelemiseen arkikäytössä. Yhdistys on vaikuttanut vahvasti etenkin suomalaisen taidekäsityön ja taideteollisuuden kentällä ja teki taideryijyjen saralla yhteistyötä 1900-luvun alussa Akselin kanssa.
Akseli kävi kirjeenvaihtoa Suomen Käsityön Ystävien yhdistyksen johtoon nousseen Ida Aspelinin kanssa. Ida yritti houkutella Akselia mukaan sisustussuunnittelukilpailuun tuomaan suomalaisempaa ilmettä yleisölle. Akseli kuitenkin sanoutui jyrkästi irti ajan ”suomalaisesta tyylistä” ja sen sijaan hahmotteli omaa näkemystään ”pysyvästä ja arvokkaasta suomalaisesta tyylistä”.
Sarkaviitta. GKM-6585. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji. GKM-6585. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Detalji ”rohkamo”. GKM-6585. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Ajan hengen mukaisesti kansanasuja pidettiin muodikkaina ja niistä saatettiin ottaa mukaan osia tai elementtejä mukaan omaan pukeutumiseen. Karelianismi oli etenkin osa kansallisromanttista Karjala-harrastusta. Asuja saatettiin valmistaa itse tai ostaa Karjalan matkoilta. Museon kokoelmista löytyy naisen talvikäyttöön tarkoitettu karjalaisten perinneasujen tyylinen sarkakankaasta valmistettu viitta. Mahdollista on, että kyseinen esine olisi alkuperäisversio myöhemmästä kansallispuvusta, tai yleisesti alueen perinneasujen tyyliä mukaileva sarkaviitta.
Viitta on todennäköisesti joko ostettu tai valmistettu Gallen-Kalleloiden Karjalaan suuntautuneen maalausretken aikana. Maryn tiedetään hankkineen ja valmistaneen Kalevala-aiheisten taulujen malleille asuja, joten on todennäköistä, että kyseinen viitta olisi ”perinteiseen suomalaiseen tyyliin” viittaava rekvisiitta-asu.
Theodor Schvindt: Sakola-Rautu, ”Suomen kansan pukuja 1800-luvulla. Osa I: Karjala”, s. 2, 1913
Theodor Schvindt: Sakkola-Rautu, ”Suomen kansan pukuja 1800-luvulla. Osa I: Karjala”, s. 7, 1913
Daniel Nyblin: Runonlaulaja Larin Paraske, 1890-1899, Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma, HK19181208:96
Viitta muistuttaa erittäin paljon Sakkola-Raudun kansallispuvun sarkaviittaa. Kansallispuvun viitasta löytyy värillinen kuva, piirrokset ja valmistusohjeet sekä kontekstitiedot Theodor Schvindtin teoksesta ”Suomen kansan pukuja 1800-luvulla osa I: Karjala”, 1913.
Sama tai ainakin hyvin samankaltainen viitta on myös runonlaulaja Larin Paraskella, 1833-1904. Kansanpukuinen viitta oli historioitsija Adolf Neoviuksen hänelle ostama esiintymisasu. Parasken itse ei omissa oloissaan rekvisiittapukua käyttänyt. Viitta esiintyy useassa hänestä otetusta valokuvasta, kuten Daniel Nyblin, 1890-1899, sekä Eero Järnefeltin ja Albert Edelfeltin maalaamissa muotokuvissa. Paraske myös neuvoi Schvindtia suomalaisista koristemalleista, joita julkaistiin teoksessa ”Suomalaisia koristeita. Ompelukoristeita”, 1894.
Theodor Schvindt: Ompelumalleja 184-186, ”Suomalaisia koristeita”, 1894
Theodor Schvindt: Ompelumalleja 187-190, ”Suomalaisia koristeita”, 1894
…ja minä saan seisoa mallina sekä Ainon että Väinämöisen vaatteissa. Makasin pienessä sievässä veneessämme yhden kokonaisen iltapäivän ja roikuin laidalla Väinämöisen asennossa. Sinisiä ja kirkkaita nauhoja olen kastanut kahviin ja nyt Axel rypistää niitä, etteivät ne näyttäisi niin uusilta ja tärkätyiltä.
Mary Gallén äidilleen Aina Slöörille 14.8.1891
Akselin ja Maryn vuosien 1923-1924 aikana käyty keskinäinen kirjeenvaihto huokuu taiteilijan tuntemaa ikävää puolisoa ja lapsia kohtaan sekä kaipuuta yhteiseen arkeen. Akseli lähti Amerikkaan vuonna 1923 ja Mary ja Kirsti seurasivat myöhemmin perässä.
Nämä ovat asioita, joissa ajatukseni koko ajan askartelevat, tosin hyödyttömästi, mutta minä nyt olen sellainen, pieni ihminen, ja haluan olla sellainen. Minä elän ajatuksissani elämääni Sinun ja lasten luona – siihen olet kai jo alkanut uskoa?
Akseli Gallen-Kallelan kirje vaimolleen 2.10.1924
Perhe asui vuodet 1923-1926 Yhdysvalloissa. Tämä oli vain yksi ajanjakso perheen elämässä, jolloin koti oli tien päällä. Yhteiset askareet ja läheisten läsnäolo loivat kuitenkin arjen, johon mahtui myös niitä kiireettömiä hetkiä, joista kirjoitettiin kotiin.
Iltaisin meillä on tuli takoissa ja kamiinoissa, luemme, kirjoitamme, Akseli vuolee ja me ompelemme ja kaikki on hyvin ja hauskaa.
Mary Gallén kirjeessään äidilleen Aina Slöörille 30.11.1924
Kirsti Gallen-Kallelan hartiahuivi, käyttöaika 1917. GKM-3949. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Kirsti Gallen-Kallelan puku (hame ja pusero), käyttöaika 1917. GKM-3948a, b. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Gallen-Kallelan Museon tekstiilikokoelmiin on tallentunut Akselin tyttären Kirstin henkilökohtainen asukokonaisuus. Kokonaisuuteen kuuluvat punainen, puuvillakankaasta tehty ja konepitsein koristeltu paita ja hame sekä ruotsalaisen K. A. Almgren kutomon jacquardtekniikalla valmistama silkkihuivi. K. A. Almgrenin valmistaman huivin kudontaan käytetyt koneet ovat edelleen nähtävissä museoksi muutetussa tehdasrakennuksessa Tukholmassa.
Akseli Gallen-Kallela: ”Kirsti soittaa selloa”, 1917, yksityiskokoelma. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Akseli Gallen-Kallela: ”Kirsti soittaa selloa”, kullattu kipsireliefi, 1913. GKM-186. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Asukokonaisuus esiintyy Akselin vuonna 1917 maalamassa Kirsti soittaa selloa öljymaalauksessa, sekä samasta aiheesta toteutetussa kullatussa kipsireliefissä vuodelta 1913. Isän mallina oleminen oli tuttua puuhaa koko perheelle ja varmasti ajoittain myös raskasta ja pitkästyttävää etenkin perheen lapsille. Akselin tapa kuvata tytärtään on hyvin intiimi ja ajalle jopa epätyypillinen. Kuva taiteilijan tyttärestä edustaa uudenlaista modernia naiskuvastoa, jossa kuvauksen kohde on tallennettu kankaalle tekemisen touhussa ja kaikkine tunteineen ilman tarvetta katsojan miellyttämiseen.
Taiteilijan kirjeenvaihdosta käy ilmi, kuinka San Franciscon maailmannäyttelyn, 1915, jälkitunnelmissa kadonneita tauluja oli päätynyt myyntiin, Akseli koki menetyksen mittavaksi niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Etenkin kun myytyjen taulujen joukossa olivat esikoistytärtä Marjattaa ja 15-vuotiasta Kirstiä kuvaavat teokset. Perhettä kuvaavat teokset olivat Akselille erityisellä tavalla tärkeitä ja perheen rooli on läsnä aihevalintojen, teosten mallien sekä yhdessä työskentelemisen kautta.
Suuri erehdys on luulla, että taide olisi jokin aivan erillinen elämän osa. Sitä se ei ole. Taiteen tulee aina olla välittömässä yhteydessä elämän kanssa, valaista sitä, tulkita sitä.
Akseli Gallen-Kallela, lainaus julkaistu Kaari Raivion teoksessa Akseli Amerikassa – Akseli ja Mary Gallen-Kallelan kirjeenvaihtoa vuosilta 1915-1931, 2005, s. 53.
Akseli Gallen-Kallela: ”Ex libris”, 1896. GKM-692. Kuva: GKM/Jukka Paavola
Kirjallisuus
Akseli Gallen-Kallelan Museosäätiö: Gallen-Kallela Tekstiilejä. Espoo, 1978
Gallen-Kallela, Kirsti: Isäni Akseli Gallen-Kallela. II osa: Elämää isän mukana. Porvoo, 1965
Gallen-Kallelan Museo & Maahenki: Arjen voima – Käsin työstettyjä suhteita arkeen ja materiaaliin. 2010
Gallen-Kallelan Museo: Designed by Gallen-Kallela – Akseli Gallen-Kallelan taideteollista tuotantoa. 1989
Gallen-Kallelan Museo: Seiniä, seiniä! Antakaa hänelle seiniä! Akseli Gallen-Kallelan Jusélius-mausoleumin freskojen esitöitä ja luonnoksia. Helsinki, 1991
Karvonen-Kannas, Kerttu: Naisen muotokuva – Mary Gallen-Kallela 1868 – 1947, Naisen elämää Espoossa. Espoon kaupunginmuseo, Espoo, 1992
Hämäläinen-Forslund, Pirjo: Seitsemän tietä taiteeseen – Maalareiden kehityskertomuksia. WSOY, Porvoo 1994
Okkonen, Onni: A. Gallen-Kallela. Elämä ja taide. Porvoo, 1961
Raivio, Kaari: Akseli Amerikassa – Akseli ja Mary Gallen-Kallelan kirjeenvaihtoa vuosilta 1915-1931.
Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki, 2005
Sarajas-Korte, Salme: Ars: Suomen taide. 4. Espoo, 1989
Schvindt, Theodor: Suomalaisia koristeita. Helsinki, 1894
Schvindt, Theodor: Suomen kansan pukuja 1800-luvulla. Osa I: Karjala. Helsinki, 1913
Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto: Sanan ja tunteen voimalla – Akseli Gallen-Kallelan kirjeitä. 1996. Toim. Veikko Pakkanen.
Internet-lähteet:
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3194 haettu 27.5.2018
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3581 haettu 26.5.2018
http://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p1a3&s=p1a3s4&h=hp1a3&f=fp1s haettu 26.5.2018
K.A. Almgren Sidenväveri Museum: http://www.kasiden.se/ haettu 25.5.2018
Suulliset lähteet ja kiitokset:
Haatainen, Seppo. Gallen-Kallelan Museo, 2018
Hänninen, Inka. 2018
Murto-Hartikainen, Soja. 2018
Pelin, Anne. Gallen-Kallelan Museo, 2018
Rakkola, Jaana. 2018
Robbins, Nina. Helsingin yliopisto, 2018
Sigrid Juséliuksen Säätiö & Itha O’Neill. 2018
Tiainen, Salla. Gallen-Kallelan Museo, 2018
Turtiainen, Minna. Gallen-Kallelan Museo, 2018
Wahlroos, Tuija. Gallen-Kallelan Museo, 2018