Kuva: GKM

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäinen, 1897. Serlachius-museot. Kuva: Teemu Källi / Serlachius-museot

Kiilapuun suoristuksen vuoksi teokselle piti rakentaa konservoinnin yhteydessä uusi kehys. Kehyksiin otettiin mallia Serlachius-museoiden kokoelmaan kuuluvasta vuotta myöhemmästä Lemminkäisestä, jonka kehykset ovat Akseli Gallen-Kallelan itsensä tekemät.

Koska teoksen kankaan reunat olivat vuosikymmenien aikana kuluneet, reunoihin lisättiin pingottamista varten tukikankaat pellavakankaasta. Kehystystä varten vääntynyt kiilapuu purettiin osiin ja vääntynyt pitkä sivu korjattiin uudella puuaineksella. Maalaus pingotettiin kiilapuuhun alkuperäisillä nuppineuloilla.

Kiilapuu korjattuna ja koottuna. Kuva: Seppo Laakkonen

Kuva: GKM

Uusi kehys  valmistettiin petsatusta ja lakatusta mäntyprofiilista. Teoksen tausta suojattiin happovapaalla aaltopahvilla ja kehystettiin pölytiiviiksi. Teoksen suojaksi kehykseen lisättiin Optium heijastamaton uv-pleksi.

Kehyksen teki Seppo Laakkonen.

Ennen konservointia. Kuva: Kaisa Hyttinen / Prima Art Oy

Konservoinnin jälkeen. Kuva: Kaisa Hyttinen / Prima Art Oy