Afrikan lämmöstä ulosottomiehen kynsiin, maailmansodan jaloista erämaan kätköihin, sieltä sisällissodan rintamalle, pääesikuntaan piirustustehtäviin ja valtionhoitajan adjutantiksi.
Sata vuotta sitten elettiin Suomen historian suurten murrosten aikaa, ja elämä heitteli myös Akseli Gallen-Kallelaa ja hänen perhettään moneen suuntaan.

Tuohon aikaan Akseli Gallen-Kallela oli tunnettu taiteilija, mutta julkisuudella oli kääntöpuolensa: nuoret taiteilijat kritisoivat ja lehdistö retosteli pilakuvin. Arki oli niukkaa, työrauhaa ei löytynyt, talous oli tiukalla ja yhteiskunnalliset levottomuudet koskettivat koko perhettä.

Suomi 100 -juhlavuoden aloittaa Gallen-Kallelan Museossa näyttely, joka pureutuu paljon puhuttelevaan ja jatkuvasti kysymyksiä herättävään ajanjaksoon: 1910-lukuun ja Akseli Gallen-Kallelan rooliin silloisessa taidepolitiikassa ja yhteiskunnallisissa murroksissa. Mitä voimme tietää Akselin toimista Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan aikoina, missä hän oli, mitä teki ja mitä hän on kertonut tuntemuksistaan?

Yhteistyössä: Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat

Akseli Gallen-Kallela: Lukeva Kirsti (Kirsti lukee sotauutisia Kalelassa), 1917. Yksityiskokoelma. Kuva: Gallen-Kallelan Museo / Jukka Paavola

Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen (vanha malli). Suunniteltu 1919, valmistettu 1925 (rintatähti),1926 (ketju). Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat. Kuva: Gallen-Kallelan Museo / Jukka Paavola

T. Vikstedt: Gallénia haastatellaan kesken ansiokasta sotapalveluaan. Pilakuva Fyren-lehdessä 9-12 / 1918. Kuva: Gallen-Kallelan Museo

Nähdäksesi lehdistökuvat, kirjaudu ensin sisään sivustolle.