Nordic Noir

Jarmo Mäkilä: Bandidos, 2019. öljymaalaus 203x151cm. Kuva: Jouko Vatanen tmi

Näyttely on aikarajat ylittävä kuuden suomalaisen ja norjalaisen taiteilijan kohtaaminen. Akseli Gallen-Kallela saa vieraikseen, Sverre Mallingin (s. 1977), Louis Moen (1857–1945), Jarmo Mäkilän (s. 1952), Odd Nerdrumin (s. 1944) ja Hugo Simbergin (1873–1917).

Cornelius Jakhelln & Tvisyn on toteuttanut näyttelyyn ääniteoksen.

 

Myytit, unenomaiset näyt ja alitajunnasta kumpuavat kuvat sekä toisaalta figuratiivinen ilmaisutapa ja tekninen taituruus yhdistävät näyttelyn taiteilijoita. Vuosisadanvaihteen symbolismi rinnastuu nykytaiteilijoiden pohdintoihin elämästä ja katoavaisuudesta.

Mikä yhdistää ja mikä erottaa meitä nyt ja sata vuotta sitten?

Näkyjä historian ja ihmismielen uumenista

Uudessa näyttelyssä nykyteokset asettuvat symbolismin jatkumoon. Se jatkaa kesällä 2019 suursuosion saavuttaneen Sielun silmä -näyttelyn hengessä linkittäen ajankohtaisen, symbolismia ja esoteriaa kohtaan tunnetun kiinnostuksen ja tutkimuksen nykyaikaan. Näyttelyn teoksissa on runsaasti viittauksia taidehistoriaan, mutta myös populaarikulttuurista tuttuun kuvastoon. Teosten yhteiset juuret ulottuvat vanhaan saksalaiseen ja alankomaiseen taiteeseen, kuten Albrecht Dürerin etsauksiin, luonnontieteellisiin piirroksiin, Rembrandtin salaperäiseen valohämyyn, Goyan Sodan kauhuihin, miksei myös surrealismiin ja kauhuelokuvien jännitteisiin tunnelmiin.

Akseli Gallen-Kallelan Kuollut Lemminkäinen (1896) ja Sverre Mallingin huumeiden yliannostukseen menehtynyttä rock-henkistä hahmoa kuvaava
Snowblind (2010) rinnastuvat molemmat Hans Holbein nuoremman teokseen Kuolleen Kristuksen ruumis haudassa (1520–1522). Ne näyttäytyvät
myös toistensa ilmettyinä peilikuvina.

Odd Nerdrum: Tourette, 2011.

Vanitas-maalausten perinne ja kuoleman tanssit kulkevat elämän suurina kysymyksinä teoksesta ja vuosisadasta toiseen. Luurankohahmon voi nähdä erilaisissa tilanteissa niin Louis Moen kuin Hugo Simbergin teoksissa ja pääkallon löytää yhtä hyvin Axel Gallénin Pariisin työpöydältä kuin Jarmo Mäkilän maalauksen bandidos-miehen kädestä.

Odd Nerdrumin teoksissa on salaperäinen tunnelma ja rembrandtmainen valohämy. Pysähtyneisiin maisemiin sijoitetut lihalliset hahmot liikkuvat toden ja epätoden rajatilassa.

Ajan ja ikuisuuden kysymyksiä

Vuosisadan vaihteen taiteessa katseet kääntyivät sisäisiin maailmoihin. Teollistuminen alkoi näyttää kääntöpuolensa ja taiteilijat kaipasivat henkisempien arvojen sekä alkuperäisyyden äärelle. Omana aikanamme ympäristökatastrofin uhka on jatkuvasti läsnä. Toisaalta uhka voi kummuta myös sisältäpäin, alitajunnasta ja tiedostamattomasta. Tuttu muuttuu vieraaksi, torjutut muistot härnäävät mielen rajamailla, minuus häilyy.

Taide ja sen kokeminen ovat aina suhteessa aikaansa, sen kuvastoon ja keskusteluihin. Samalla ajattomat kysymykset ovat taiteen peruskysymyksiä. Vuosisadanvaihteessa taide oli väline esoterian, pyhän, tuonpuoleisen tai maailmojen välisen käsittelyyn ja tavoitteluun. Myös nykyään taide voi toimia tapana puhua siitä, mitä on sanoin vaikea tavoittaa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan FT Juha-Heikki Tihisen artikkeli Tummaa ja tummempaa – synkät sisarukset.
TummaaJaTummempaa

Akseli Gallen-Kallela: Kuollut Lemminkäinen, 1896. Öljymaalaus. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: Tuukka Uusitalo

Norjan suurlähetystö on tukenut näyttelyä.

Jenni Tieaho: Musta joutsen

Musta joutsen ja muita kummia näkyjä

Tarvaspään piha-alueelle sijoittuva Musta joutsen on Jenni Tieahon taiteilijajuhlavuoden näyttely. Tieaho on toiminut kuvataiteilijana kaksikymmentä vuotta. Näyttely koostuu kahdeksasta Tieahon viime vuosina valmistuneesta teoksesta.

Unenomaista maailmaa rakentavien teosten aiheina ovat joutsenveneet ja ihmiseläin-hahmot. Niissä on käytetty pääasiassa luonnonmateriaaleja, kuten puuta, tervattua pajua ja Suomen luonnonkasvien osia.

Musta joutsen ja veneenhahmoinen joutsen

Tieahon työskentelyn lähtökohdat ovat suomalaisessa mytologiassa ja myyttisessä metsätarustossa. Taiteilijalle luonto on kuin kansalaisuus, oma kieli, kaiho ja kumppanuus. Luonnon kokemuksen äärellä on mahdollista muodostaa käsitystä ajasta, rajasta, hyvästä ja pahasta.

Joutsenen hahmoon liittyy paljon symboliikkaa, uskomuksia ja myyttejä. Itämerensuomalaisten heimojen muinaisissa uskomuksissa joutsenen ajateltiin olevan ihmisestä rikottu linnuksi. Sen uskottiin olevan yhteydessä eri maailmojen välillä, eikä sitä saanut vahingoittaa. Kalevalassa Tuonelan mustassa joessa ui joutsen, jota pyytämään lähtiessään Lemminkäinen menettää henkensä. Kaikki joutsenet eivät ole valkoisia. Eurooppalaiset näkivät mustia joutsenia ensi kertaa Australiassa vuonna 1697.

’Musta joutsen’ on myös matemaatikko Nassim Nicholas Talebin luoma käsite, joka kuvaa hyvin epätodennäköistä tapahtumaa, joka ei ole ennustettava, mutta jolla on valtava vaikutus.

Näyttelyssä pajunvitsaksista kaariksi rakentuvat joutsenveneet näyttäytyvät Mustan joutsenen hahmoina.

Unihevoset ja Merihevoset

Joutsenten lisäksi näyttelyssä on hevoshahmoja, jotka rakentuvat puupunoksista ja maitohorsman syysvillasta. Vaalea materiaali liittää hevosenpäihin puhtauden ja hyvän onnen tuojan merkityksiä. Hevosen symboliikka on moninainen. Se on vapauden vertauskuva ja silta alitajuntaan. Taruolentona merihevonen elää kaikissa elementeissä, maalla, vedessä, tulessa ja ilmassa. Se symboloi uskollisuutta ja mystistä voimaa.

Tieahon ihmiseläinhahmoissa ihminen saa eläimen aistit ja eläin ihmisen älyn. Hevosihmishahmo edustaa tietoisen ja vaistonvaraisen sulautumista täydellisesti yhteen.

 

 

Jenni Tieaho (s.1969) asuu ja työskentelee Siuntiossa. Hän on pitänyt säännöllisesti näyttelyitä vuodesta 1997 lähtien. Tieahon teoksia on lukuisissa kokoelmissa mm. Suomen valtion ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa. Tieaho on tehnyt Helsingin Korkeasaareen julkisen taideteoksen Jylhyys Hiidenhirvi.

Musta joutsen -näyttelyä ovat tukeneet: Suomen Kulttuurirahasto (Eeva Rauhankallion rahasto), Taiteen edistämiskeskus ja Espoon kaupunki.

                         

Tie arvoelämään – Aleksanteri Ahola-Valo

Kuinka ihmisestä tulee ihminen? Kuinka voi säilyttää toimintakykynsä ja ihmisyytensä myös poikkeusoloissa?

Aleksanteri Ahola-Valo: Alin vaakuva, 1946, guassi. Valola-säätiö. Kuva: Jouni Kiiskinen

Näihin vastaamiseen voi löytyä vihjeitä taiteilija ja kasvatustieteen kunniatohtori Aleksanteri Ahola-Valon (1900-1997) elämäntarinasta ja tuhansista taideteoksista sekä taideteoista. Ahola-Valon elämä oli vaiherikas ja siitä riittäisi monta tarinaa kerrottavaksi. Tässä näyttelyssä hahmotetaan kuvaa hänen kasvatusajattelustaan ja maailmankatsomuksestaan.

Mukana olevat Akseli Gallen-Kallelan teokset asettuvat ihmettelevään vuoropuheluun ihmisyyden äärelle. Aleksanteri Ahola-Valo tapasi Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspäässä vuonna 1930.

 

Valoa kohti

Laatokan Karjalassa ja Inkerinmaalla lapsuutensa viettänyt Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997) oli suomalaisen kuvataiteen kentän sivullinen. Hän eli suuren osan elämästään nykyisen Suomen rajojen ulkopuolella: Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä, Neuvostoliitossa ja lopulta myös Ruotsissa. Uusien valtiorajojen piirtyessä ja asuinpaikan vaihtuessa Ahola-Valo ajautui usein epäluulojen kohteeksi ja jopa vangituksi. Hän joutui pakenemaan vainoja ja mahdottomiksi käyneitä olosuhteita. Taide kulki osana elämäntapaa kaikkialle: se auttoi löytämään yhteyksiä ihmisiin ja hankkimaan myös elantoa.

Järkyttävät kokemukset Venäjän vallankumouksen alla ja kaikkialla väijynyt väkivalta ohjasivat nuoren ”Alin” valitsemaan elämälleen suunnan kohti hyvää tai ainakin parempaa tulevaisuutta. Tätä hän toivoi luovansa taiteellaan ja keksinnöillään myös kaikille muille ihmisille.

Kokemukset lasten yhteisöllisestä voimannäytöstä, omatoimikoulusta, ja toisaalta aikuisten elämäntapojen rapistumisesta ohjasivat Alin jo varhain lapsuudessa valistuksen ja kasvatuksen

Aleksanteri Ahola-Valo helleasussa, kuvamanipulaatio 1921. Valola-säätiö. Kuva: Jouni Kiiskinen

poluille etsimään muutoksen avaimia. Toimeliaisuuden ja terveyden edistämisen tueksi syntyi sittemmin ”toiminnan ohjaamisen välineitä”, jotka lopulta muodostivat olennaisen osan Ahola-Valon omakohtaista menetelmää ja tiedettä evohomologiaa.

Aleksanteri Ahola-Valon taiteen kautta piirtyvä henkilökohtainen tie arvoelämään on osoitus kasvatuksen ja luovuuden voimasta, ja toisaalta ihmisyysprojektin keskeneräisyydestä.

 

Näyttelyn kuraattorina on toiminut taiteen tohtori Jouni Kiiskinen, jonka kuvataidekasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja Visuaalinen tie arvoelämään. Aleksanteri Ahola-Valon itsekasvatuksen menetelmä ja etiikka (2011) käsittelee evohomologiaa.

 

Yhteistyössä: Valola-säätiö, Elpo ry

Suomen kulttuurirahasto on tukenut kuraattori Jouni Kiiskisen työskentelyä.

Sielun silmä

Okkultismi ja esoteeriset liikkeet nousivat ennennäkemättömään suosioon 1800-luvun lopulla. Taiteilijat innostuivat spiritualismista, teosofiasta ja psyykkisten ilmiöiden tutkimuksesta, jota myöhemmin alettiin kutsua parapsykologiaksi.

Selvänäköisyydestä (ransk. clairvoyance) tuli yksi ajan kiehtovimmista puheenaiheista. Monet uskoivat, että kuudennen aistin ja sielun sisäisten silmien avulla saattoi havaita todellisuuden hienojakoisempia, tavanomaisesti näkymättömiksi jääviä tasoja. Taiteilijat alkoivat kuvata itseään, ystäviään ja ihailemiaan mestareita yliaistillisina näkijöinä.

Näyttely keskittyy erityisesti vuosisadanvaihteen taiteeseen. Akseli Gallen-Kallelan lisäksi näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Pekka Halonen, Hugo Simberg, Beda Stjernschantz, Ellen Thesleff, Sigrid af Forselles ja Sigurd Wettenhovi-Aspa. Mukana on myös myöhemmin 1900-luvulla tehtyjä teoksia muun muassa Ester Heleniukselta ja Eemu Myntiltä sekä nykytaiteilija Veli Granölta.

 

Näyttelyn kuraattorina on toiminut taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkinen, jonka väitöstutkimukseen näyttely pääosin pohjautuu.

Yhteistyössä: Uuden etsijät

 

 

Kalevala, toisin sanoen

Suomen kansalliseepoksenKalevalan, tarinat kiehtoivat taiteilija Akseli Gallen-Kallelaa läpi hänen elämänsä.  

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, ajoittamaton. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM / Jukka Paavola.

Jotkin Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset maalaukset on nostettu kansallisiksi merkkiteoksiksi. Kalevala, toisin sanoen -näyttely pyrkii nostamaan esiin toisia aiheita ja teoksia: kesken jääneitä töitä, luonnoksia, henkilöhahmoja sekä niiden erilaisia puolia ja etenkin Kalevalan naishahmoja.  

Elias Lönnrot kokosi Kalevalan Suomen vanhoista runoista 170 vuotta sitten. Kalevalan tarinat sisältävät aineksia monista eri kulttuureista ja myyteistä. Mitä annettavaa Kalevalalla voi olla nykyajan ihmisille? 

Tarinankerrontaa ympäri maailman 

Suullisessa perinteessä kulttuurivaikutteet ovat aina liikkuneet ja tarinat eläneet siirtyessään kertojalta toiselle. Näyttelyssä Kalevala rinnastuu maailman tarinaperinteisiin. Kalevalassa on vaikutteita ja yhtäläisiä piirteitä monien muiden eeposten kanssa, kulkeutuivathan tarinat esimerkiksi kauppiaiden mukana. 

Museon väki on astunut hetkeksi Lönnrotin töppösiin ja kerännyt nykyihmisiltä tarinoita yhteistyössä Sellon kirjaston kanssa. Nykyään ihmisten liikkuvuus on nopeampaa kuin aiemmin, ja Suomessa puhutaan useita eri kieliperheisiin kuuluvia kieliä. Tarinakeruun tuloksena museossa voi kuulla vanhoja lauluja, runoja ja kertomuksia kymmenellä eri kielellä muun muassa liettuaksi, suomeksi, hindiksi ja arabiaksi. 

 

Tämän päivän lintukoto 

Nykytulkinnan näyttelyyn tuo lisäksi Espoon taiteilijakillan toteuttama installaatio Lintukoto. Se on 13 nykytaiteilijan yhteisteos, joka juhlistaa taiteilijakillan 10-vuotisuhlavuotta. Installaation tekijät ovat: Sirkku Ala-Harja, Nina Bask, Marja Blomster, Tapio Haapala, Esa Hyvärinen, Sanna Juujärvi-Bremer, Carita Maury, Mauno Mecklin, Tapio Nyyssönen, Anne Ovaska, Topi Ruotsalainen, Barbara Tieaho, Noora Ylipieti. 

Akseli Gallen-Kallela: Luonnos Kansallisteatterin freskoja varten, 1928. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM / Jukka Paavola.

Nainen ja viulu

Konserttisarja Nainen ja Viulu on viulisti Mirka Malmin suunnittelema kokonaisuus pohjoismaisten naisten säveltämää viulu- ja kamarimusiikkia vuosilta 1850–1950.

Mary Gallénin juhlavuoden kunniaksi yksi sarjan konserteista on Gallen-Kallelan Museossa 19.8. klo 18

Amandan salongissa -konsertin teemana on Ruotsalainen Amanda Maier-Röntgen (1853 – 1894), joka oli yksi aikansa kuuluisimpia viulisteja Pohjoismaissa. Hän oli myös ensimmäisiä ruotsalaisia säveltäjänaisia.

Tiina Karakorpi, piano
Mirka Malmi, viulu
Hanna Hohti, alttoviulu
Eeva Rysä, sello
liput 25€/15€, ovelta tai ennakkoon: http://www.mirkamalmi.fi/nainenjaviulu.html
Konserttilippu sisältää museon pääsymaksun sekä näyttelyopastuksen klo 17.

 

Akseli Gallen-Kallelan 1910-luku – pop up -näyttely Iso Omenan Kohtaamossa

Akseli Gallen-Kallelan 1910-luku – pop up -näyttely Iso Omenan Kohtaamossa

Afrikan lämmöstä ulosottomiehen kynsiin, maailmansodan jaloista erämaan kätköihin, sieltä sisällissodan rintamalle, pääesikuntaan piirustustehtäviin ja valtionhoitajan adjutantiksi. Sata vuotta sitten elämä heitteli Akseli Gallen-Kallelaa ja hänen perhettään moneen suuntaan. Gallen-Kallela oli asemansa vakiinnuttanut taiteilija, mutta julkisuudella oli kääntöpuolensa: nuoret taiteilijat kritisoivat ja lehdistö retosteli pilakuvin.

Iso Omenan palvelutorin Kohtaamon pop up -näyttely kohdistaa katseen Akseli Gallen-Kallelan elämään satavuotta sitten.

Gallen-Kallela Keniassa

Näyttely Nairobin kansallismuseossa

22.11. – 15.12.2017suomifinland100-tunnus_sininen_rgb

Akseli Gallen-Kallela perheineen matkusti vuonna 1909 nykyisen Kenian alueelle. Nairobin kaupungin läheisyydessä puolitoista vuotta maalaten, matkaillen, valokuvaten ja keräten sekä luonnon- että kansatieteellistä aineistoa. Nyt, yli sata vuotta myöhemmin aineistot palaavat ensi kertaa maahan, jossa ne ovat syntyneet. 

Osana Suomi 100 -juhlavuotta Gallen-Kallelan Museo ja Suomen Kenian suurlähetystö toteuttavat Kenian kansallismuseoon Nairobiin näyttelyn Gallen-Kallela Keniassa. Se esittelee Akseli Gallen-Kallelan matkaa ja sen aikana syntynyttä taidetta. Näyttelyn pohjana ovat digitoidut aineistot, maalaukset ja valokuvat, joista on tehty uusia vedoksia.  

Akseli Gallen-Kallela: Hwandoni Hills, 1910. Öljymaalaus. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM / Jukka Paavola

Akseli Gallen-Kallela: Hwandoni Hills, 1910. Öljymaalaus. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM / Jukka Paavola

Näyttelyn yhteydessä Gallen-Kallelan Museo julkistaa uuden kohteen Taideavain –verkkosovellukseen. Siinä liikutaan Gallen-Kallelan perheen jalanjäljissä Kenian kartalla ja avataan aineistoja laajasti.


Nairobi National Museum, Cultural Dynamism Gallery
22.11 – 15.12.2017
Avoinna päivittäin klo 8.30 – 17.30

 

NMK final logo embassy-logo-hq

Capriccio – Kaisu Koivisto ja Claudia Peill

Kaisu Koivisto: Suojelija, 2018. Muovi, styrox, jauhemaalattu teräs.

Näyttely on kahden nykytaiteilijan tutkimusmatka Gallen-Kallelan Museon kokoelmiin ja etenkin Maryn Gallénin maailmaan. Kaisu Koivisto (s. 1962) ja italialainen Claudia Peill (s. 1963) pohdiskelevat uusissa teoksissaan esineiden, paikkojen ja muistikuvien merkityksiä.

’Capriccio’ on musiikkitermi, joka tarkoittaa eloisaa ja vapaamuotoista sävellystä.  Näyttely asettuu osaksi Mary Gallénin 150-vuotisjuhlavuotta. Musiikilla oli keskeinen rooli hänen elämässään. Mary oli muusikko, taitava pianisti ja soiton opettaja.

Näyttely on syntynyt vuoropuhelusta taiteilijoiden, museon ja kokoelmien kesken. Uudet teokset rinnastuvat Tarvaspään rakennukseen ja miljööseen sekä kokoelmiin ja arkistoaineistoon.

 

Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 13.

Taiteilijatapaamiset

16.9. klo 13 Kaisu Koivisto ja Claudia Peill, englanniksi
30.9. klo 13 Kaisu Koivisto
30.9. klo 14-16 Kaisu Koivisto: Muotojen puutarha –paperileikkaustyöpaja
6.1. klo 13 Kaisu Koivisto

 

Lue Kaisu Koiviston teksti työskentelystään Capriccio-näyttelyä varten

Lue Claudia Peillin teksti työskenelystään Capriccio-näyttelyä varten

 

Kaisu Koivisto: Muotopuutarha (yksityiskohta)
Maalattu tai kullattu puu, kangas, nahka; 2018
Installaatio

 

Näyttelyä ovat tukeneet:
Italian kulttuuri-instituutti
Niinivirta Transport
Opetus- ja kulttuuriministeriö
Suomen Italian suurlähetystö

                       

Yhtä säätöä

Mary Gallénin elämää

Mary ja Marjatta Gallén Malmilla

Mary ja Marjatta Gallén Malmilla

Mary Gallén (1868 – 1947) kurkistaa lukuisista puolisonsa Axel Gallénin maalauksista, mutta kuka hän oikeastaan oli? Millaista oli arki tunnetun taiteilijan puolisona? Usein se saattoi olla – voisiko sanoa – yhtä säätöä.  

Taide ei synny tyhjästä, vaan tarvitaan taustavoimia, arkea, elämää, laskujen maksamista, polttopuiden pilkkomista… Mary pyöritti perheen arkea ja taloutta lukuisissa kodeissa ja osallistui puolisonsa töihin opetellen milloin veistämään, milloin kultaamaan kehyksiä. Elämä kuljetti Maryn sekä erämaatorppiin että maailmalle aina Afrikkaa ja Amerikkaa myöten.  

Musiikilla ja käsitöillä oli tärkeä rooli Maryn elämässä. Hän oli niin konserttipianisti kuin soitonopettajakin ja perustipa hän Tarvaspäähän kutomonkin. 

20.11.2018 Maryn  syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. 

 

Seuraa Maryn elämää sata vuotta sitten Facebook-profiilissa: facebook.com/marygallenkallela

Tunnetko Maryn entisen soitto-oppilaan?

Mary, Axel ja Marjatta Gallén puutöissä, Louis Sparren piirros kirjeessä Axel Gallénille 8.5.1894. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM

Mary, Axel ja Marjatta Gallén puutöissä, Louis Sparren piirros kirjeessä Axel Gallénille 8.5.1894. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM