Voiko taidetta käyttää apuna luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen?

Tarvaspään alueelle rakennettavat lintujen ja eläinten levähdys- ja pesimispaikat täydentävät alueen nykyisiä luonnonpesiä. Ne houkuttelevat pysähtymään ja tarkkailemaan ympärillä olevaa luontoa ja heittävät ilmoille kysymyksen luonnon monimuotoisuudesta ja tulevaisuuden maailmasta: mitä lajeja voimme nähdä ja kuulla tulevaisuuden Tarvaspäässä?

Isolan ympäristöteoskokonaisuus Sotkan paluu on nähtävissä Gallen-Kallelan Museon pihapiirissä kesän 2022 aikana.

Lauri Isola

Sain kimmokkeen ympäristönäyttelylleni Sotkan paluu mielikuvitusta kutkuttavasta ajatuksesta sotkalinnusta maailman luojana. Olen vaeltanut Laajalahden lehdoissa vuosia ja seurannut alueen elämää niin lintuja havainnoiden kuin työskennellyn sen rannalla sijaitsevassa Gallen-Kallelan Museossa. Näin syntyi ajatus Tarvaspään ympäristötaidenäyttelystä, joka nojautuu teknisesti kansanperinteeseen ja lintujen asumuksien rakentamiseen.

Kansalliseepos Kalevalassa on tarina sotkasta, myyttisestä luojalinnusta, joka muni Ilmattaren polvelle seitsemän munaa, joista yksi oli rautainen muna. Rautaisesta munasta syntyi Kalevalan maailma, eli sankareiden maa. Se kuulostaa mielestäni upealta. Syntyi Päivä ja Päivöläksikin kutsuttu kokonainen maailma. Pian syntyivät Kalevalan hahmot Väinämöisestä perheensä menettäneeseen Kullervoon.

Näyttelyn taustalla on ajatus monipuolistaa Laajalahden alueen biodiversiteettiä ja rikastaa luontoa. Nykymetsänhoidossa alueille jää vähän lahopuita ja sellaisia pienympäristöjä, joissa linnut viihtyvät. Tämä vähentää luontaisten pesäpaikkojen ja piilojen määrä ja tekevät linnuista Kullervon tapaan kodittomia ja pesäpaikkojen vähyyden vuoksi myös lisääntyminen hankaloituu. Näyttelyn nimi Sotkan paluu juontuu ajatuksissani sotkaan, joka on telkkä. Telkkä taas on oikeastaan Suomen kansallislintu, koska sattumoisin sen kannasta suurin osa viihtyy juuri Suomen vetisillä alueilla ja on aina viihtynyt. Telkkä on merkinnyt suomalaisille kevään ja uuden alkua. Ehkä siinä on viehättänyt alkusuomalaisia sen siipien outo havina ja sen eloisat leikit kosiomenoissa.

Taike sekä Espoon kaupunki ovat tukeneet apurahalla Lauri Isolan työskentelyä.