Akseli Gallen-Kallela: Tarvaspään luonnos, 1911. Gallen-Kallelan Museo. Kuva: GKM.

Näyttely tutustuttaa Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspään ateljeelinnaan, sen suunnitteluvaiheista rakentamiseen ja 1920-luvun lopun korjaustöihin asti. Tarvaspään ”Sakaraharjainen linna” on taiteilijan kesken jäänyt unelma, josta oli tarkoitus tulla edeltäjänsä Kalelan kaltainen kokonaistaideteos, jälkipolville jätettävä perintö, jossa esiteltäisiin tekijänsä taidetta. ”En minä rakenna meitä varten, vaan 500 vuotta eteenpäin,” totesi Gallen-Kallela Tarvaspäästä.

Yhtä säätöä, uusia innovaatioita, ainaista rakentamista

Akseli Gallen-Kallelan ensimmäinen ateljee, Kalela, valmistui vuonna 1895 Ruovedelle. Se oli rakennettu puusta ja saanut innoituksensa Itäkarjalaisesta rakennusperinteestä. Ero   tyypilliseen karjalaistaloon oli kuitenkin silmäänpistävä, sillä ateljeehen rakennettiin korkea katto sekä isot ikkunat. Taiteilija oli havainnut Kalelassa asuessaan, että puu materiaalina ei kestäisi jälkipolville. Kalelan kivijalka ja kellari eivät pitäneet vettä, rotat viihtyivät sen kosteudessa ja puu mätäni, vaikka sielu viihtyikin erämaan hiljaisuudessa.

Taiteilija päätyi rakentamaan uuden ateljeensa anoppinsa omistaman Albergan kartanon kesähuvilan pihapiiriin. Linuddin niemellä sijaitsi huvilan lisäksi puutarhurin mökki sekä huvimaja, joka sai väistyä rautabetonivahvisteisen, vaaleaksi rapatusta tiilestä rakennetun ateljeen tieltä. Rautabetoni oli ajan uusi keksintö, joka mahdollisti kantavien välipohjien ja pilarien rakentamisen, ja sitä käytettiin enenevissä määrin.

Uusien rakennustekniikoiden hyödyntämisen lisäksi Gallen-Kallela pohti tarkasti ateljeen suhdetta pihapiirin ja sen alkuperäisten rakennusten muodostamaan kokonaisvaikutelmaan. 1900-luvun alun piirustuksissa ovat mukana oppilaita varten suunnitellut työ- ja asuintilat sekä hulppea talvipuutarha. Myös talon katolle sijoittuvat observatorio ja tuulivoimala sekä ateljeetalon puuhuvilaan yhdistävä muurirakennelma jäivät pois lopullisista suunnitelmista. Suurimpana syynä suunnitelmien yksinkertaistumiseen oli perheen huono taloudellinen tilanne. Ateljee rakennettiin yksinkertaistetussa muodossaan vuosien 1911-1913 aikana.

Muuttoja ja muutostöitä

Perhe palasi Kalelaan vuoden 1915 syksyllä, kun lähestyvän maailmansodan varustelutyöt toivat venäläiset sotilaat Tarvaspään pihapiiriin asti. Tarvaspäähän palattiin 1920-luvun lopulla, jolloin ateljeetaloon rakennettiin perhettä varten keittiö, asuinhuoneet sekä moderni kylpyhuone ammeineen ja pesualtaineen. Torniin tehtiin lohikäärmeen päätä muistuttava rännirakennelma. Rakennus- ja muutostyöt kestivät aina taiteilijan kuolemaan asti. Taiteilijan leski Mary Gallén asui Tarvaspäässä vuoteen 1939 asti sekä ajoittain välirauhan aikana. Jatkosodan jälkeen talo oli tyhjillään yli 10 vuoden ajan.

Vuonna 1958 ateljeelinna ja Linuddin huvila siirtyivät Akseli Gallen-Kallelan Museosäätiön omistukseen. Gallen-Kallelan Museo avattiin yleisölle 1961 ja toimii rakennuksessa yhä tänä päivänä.

Uutta teknologiaa

Näyttelyssä on esillä Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden toteuttama, lisättyä todellisuutta hyödyntävä 3D-malli Tarvaspään toteutumattomista suunnitelmista.
Lue lisää projektista

Näyttely on myös osa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaa.

Nähdäksesi lehdistökuvat, kirjaudu ensin sisään sivustolle.