Tummat mehiläiset Tarvaspäässä

Toukokuussa 2023 Tarvaspäähän saapuu Pohjolan tummia mehiläisiä. Mehiläisiä hoitaa kokenut mehiläistarhuri Markku Pöyhönen.

Gallen-Kallelan Museo haluaa tukea Pohjolan tummien mehiläisten ylläpitoa ja suojelua. Laji tuotiin Suomeen 1700-luvulla ja nykyään se on uhanalainen. Museo on Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry:n kannattajajäsen.

Mehiläiset ovat pölyttäjiä: ne auttavat hedelmäpuiden, perennojen ja muiden kasvien pölyttymistä, ja lisäävät siten vastaisuudessa pölyttäjiä tarvitsevien kasvien määrää. Mehiläiset voivat vaikuttaa suotuisasti myös muiden pölyttäjien elämään Tarvaspäässä. Näin ne ovat toimivat luontokadon hidastajina.  

Museomehiläiset ovat osa museoympäristön tarkkailua ja huolenpitoa. Mehiläiset kuuluvat myös museomme yleisötyöhön. Ne kertovat luonnon monimuotoisuudesta koululais- ja puutarhaopastusten ohessa.

Muistattehan kuitenkin jättää mehiläisille työskentelyrauhan. Mehiläispesän lähelle on asiaa vain Mehiläis-Markulla!

Mehiläinen, meiän lintu,

Metsän kukkien kuningas,

Lähe mettä noutamahan,

Simoa tavoittamahan,

Tarkasta Tapiolasta,

Monen kukkasen kuvusta,

Monen heinän helpehestä,

Kipehille voitehiksi,

Pahoille parantehiksi!

Kalevala, 15. runo 393-402.

Kalevalassa Lemminkäisen äiti kutsuu mehiläisen hoitamaan poikaansa. Akseli Gallen-Kallela kuvasi aihetta teoksessaan Lemminkäisen äiti (1897). Historiallisesti hunajaa on käytetty parantamaan vaivoja ja siksi mehiläistäkin on pidetty voimallisena eläimenä. Museomehiläiset ovat osa Kalevalan kulttuuriperintöhanketta: eeppisen taiteen ja luonnon sanansaattajia!

Lue lisää tummista mehiläisistä Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry:n sivuilta täältä.